Hyväätekevät housut / Roosa Nauha -huutokauppa

Kuulun Facebookissa Saumanvara-ompeluryhmään (melko passiivisena, tosin). Viime vuonna Saumanvaran ihanan innostuneet naiset järjestivät hyväntekeväisyyshuutokaupan, jolla kerättiin yli 6500 euroa Syöpäsäätiön Roosa Nauha - keräykseen. Melkoinen menestys siis! Tänä vuonna halusin ja ehdin itsekin olla mukana ja sainkin ommelluksi nämä pikkuruiset (ja melkein liiankin söpöt) potkuhousut.

Potkarit ovat kokoa 56, kaava on Ottobren hyväksi havaittu. Kangas on Verson puodin joustofroteeta ja reunat on kantattu puuvillaisella resorilla. Vaaleanpunaisen langan uupuessa käytin oliivinvihreää tikkauksiin, tuo oikeastaan aika kivaa kontrastia hempeilyyn! Kiinnityksenä perinteinen nappi & napinläpi.

Jotta pääset mukaan huutamaan näitä tai monituisia muita ihanuuksia, liity tapahtumalle perustettuun ryhmään Facebookissa (Saumanvaran sydämestä - Roosa Nauha huutokauppa 10.10.2014). Huutokauppa käydään siis nyt tulevana perjantaina 10.10.2014 klo 10-22. Tarjolla on huikeat määrät taidokkaita käsitöitä moneen makuun ja kokoon, ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa jo ennakkoonkin huutokohteisiin (kaikkien kohteiden pitäisi olla to 9.10. listattuna). Pohjahintana kullakin tuotteella on 5e, varsin maltillista siis kotimaisen käsityön ollessa kyseessä. Huutokaupan KOKO potti lahjoitetaan kampanjaan eikä huutajan tarvitse maksaa edes postikuluja! Niin kätevää ja niin hyvää tekevää. Hus, huutamaan! :)



Tilkkuja tulokkaalle

 

 

 

 

Lähipiiriimme syntyi kesällä tyttölapsi, jonka nimeä juhlistettiin vastikään. Lahjaksi ompelin joustofroteisen peiton. Esikuvana pidin omalle tytölleni tekemää peittoa (vilahtaa täällä), joka on ollut käytännöllinen ja kauniskin, pehmeä peittelijä. Kyseinen peitto on suunnilleen kokoa 80 x 80 cm eli 10x10cm:n tilkkuja kahdeksan vierekkäin, kumpaankin suuntaan. 64 kpl siis yhteensä. Jotenkin ilmeisesti luku 6 jäi mieleeni kummittelemaan, koska uutta peittoa tehdessä kuvittelin tilkkurivejä olevankin vain 6 toiseen suuntaan. Eli leikkasin tilkkuja vain 6 x 8 = 48 kpl ja vasta ommeltuani tajusin erheeni. No, kyllä tällä pienen tytön peittelee tälläkin :)

 

Tilkut ovat omista projekteista jääneitä, lukuunottamatta ruskeaa ja vaaleamman keltaista, jotka leikkelin reunoista rispaantuneista retrovauvanvaateaarteistani. Takapuolella olevan vinoraidan tilasin Verson puodista tätä varten. Reunat on kantattu Eurokankaan resorilla. Kaunis siilikortti on Tove Janssonin käsialaa.

 

Onnea vielä, pikku-T!

Vielä oli kesää

 

 

Arkitouhujen alettua elokuun lopulla karkasimme viikoksi vielä lomatunnelmiin Kreetan kuumuuteen. Hellevaatetta olisi toki kannattanut ommella jo heinäkuussa, mutta kukapa olisi uskonut lämpöaallon jatkuvan koko kuun ja pidemmällekin? Ennen reissua sain vielä jotain tekaistua mukaan, tässä pari kuviin asti päässyttä yksilöä.

Oma mekkoni on äitini kangaskätköistä löytynyttä ohuehkoa puuvillajerseytä, veikkaisinpa olevan peräisin 90-luvulta. Mekko on tehty ilman kaavaa ja ehkäpä juuri siksi siihen tuhrautuikin aikaa, vaikka kovin simppeliltä näyttääkin. Kuvista ei käy ilmi, mutta yläosa on kaksinkertainen. Takaosa on rypytetty kumilangalla kauttaaltaan, reilun sentin välein. Etukappale on jonkin verran pidempi, jotta rinnoille olisi enemmän tilaa, ja ylimääräinen pituus on rypytetty sivusaumaan. Etukappaleen reunassa on framilon-kuminauhaa valumisen ehkäisemiseksi, takakappaleella taas järeämpää tavallista kumpparia. Helmaosa on rypytetty vyötärölle framilonilla, sitä kokeilin ensimmäistä kertaa ja vaikutti kätevälle tavalle rypyttää siististi, saaden lopputuloksestakin joustavan. Helman reunan jätin huolittelematta, niin kuin kepeässä kesämekossa sopiikin.

Tytön mekko on samalla singoalla-kaavalla tehty kuin tämäkin, mutta hihansuista jätin kuminauhat pois, jolloin tuli tuollainen kiva perhoshiha. Kukkatrikoo on tilattu joskus Sampsukalta ja hihat puolestaan imetyspaidasta ylijäänyttä Jemmaa Verson puodista. Tällainen puuvilla-elastaani-trikoo ei toki laskeudu niin hyvin kuin viskoosisempi edeltäjänsä, mutta silti tykkään tästä jopa enemmän, iloinen yhdistelmä!

Kottaraisten kotiutus

 

 

 

Lintujen syysmuutto on kaiketi kuumimmillaan. Muutama kottarainen eksyi tällä viikolla meillekin - isompi parvi makuuhuoneen verhoihin ja loput tyynynpäällisiin.

 

Kangas: Körsbärsträdgården/Almedahls Eurokankaasta

Singoallasta suosikki

Minen oo noista singoallamekoista jostain syystä ennen oikein välittänyt (kumma nimikin sillä!), mutta nyt kun tyttö tarvitsi kesämekkosta muistotilaisuuteen, ajattelin sellaista kokeilla. Pienellä googletuksella etsin sopivaa kaavaa ja päädyin kokeilemaan Ottobren (3/2012) Kokeshi doll -kaavaa Tiinun käsin -blogin muokkauksin. Kokona 80cm. Melko laskeutuva viskoosijersey Kaarinan Jättirätistä. Kaunis lintuprintti sopi mielestäni hyvin tilaisuuteen, kun en pienelle oikein kokomustaakaan osannut pukea. Helppo ja nopea ommeltava oli tämä, siisti ja käytännöllinen, varmasti mukava päällä ja suht vilpoisakin. Näitä siis lisää! Pari kuvaa vaihteeksi in action, hymytyttö kun sopivasti näytti kameralle vain takapuolensa ja säilytti anonymiteettinsä. Kuvat menomatkalta junan perhehytistä, oiva paikka tuollaiselle salamakonttaajalle!

Jättirättiin päädyin lähes vahingossa, kun kesälomasukulointi sattui ihan naapuriin. Älyttömästi kankaita ja kaikenlaista tarviketta edullisesti, huh! Vaikka mitä sain alle kolmellakympillä. Onneksi ei asuta lähempänä, kaapit kiittää.

Pyöräilypipa kahden lapsen taktiikalla

Ompelut ovat jääneet lähes totaalisesti viime aikoina, iltaisin ei jaksa eikä oikein viitsikään saumurilla hurruutella, kun lapset ova nukkumassa. Akuutti tarve pipolle, sellaiselle pojan pyöräilykypärän alle mahtuvalle, antoi idean seuraavanlaiseen ihmiskokeeseen. Jos kerran lapset eivät nuku, niin tehdään sitten yhdessä! Pipasta oli hyvä aloittaa eksperimentit, etenkin kun törmäsin oikein Mallikelpoiseen ohjeeseen.

Alku alkoi lupaavasti - nuorimmainen uimaan kankaaseen ja vanhemmalle kaavapaperia dinosaurusten jäljentämiseen. Molemmat olivat hetken aivan fiiliksissä, miksi en ollut keksinyt tätä aiemmin? Muutamaa sekuntia myöhemmin pienempi oli jo ruttaamassa lautasella kaavapaperia (kätevää muuten, että lapsella on ruokalautasen kokoinen pää!) ja isompi sännännyt keittiön pöydän alle maustekaapista haettu strösselipurkki kaverinaan...Välikohtauksen jälkeen kaava ja kangas olivat nopeasti leikattu ja sitten vaan ompelemaan. Kuopuksella on suuri kiinnostus johtoja ja koneiden polkimia kohtaan, joten hänen kohtalokseen koitui istua sitterissä ompeluaika. Isompi pääsi saumurointituoliin, jossa selät vastatusten poljimme ja ohjasimme nämä muutamat saumat. Ja valmista tuli! Tai no melkein, kääntöaukko on vielä ompelematta kiinni, mutta eihän se sieltä sisäpuolelta näy.

Aikas hyvänkokoinen ja -mallinen tuli, mahtuu varmasti ainakin tämän kesän ja ehkäpä seuraavankin (tein -4cm väljyydellä päänympäryksestä). Korkeutta on sen verran, että voi joko hyvin taittaa reunan tai sitten pitää ruttupipona, jos sellaisesta tykkäilee enemmän. Keltainen tupsuhan tähän kävisi passelisti, muttei olisi sitten kypäräystävällinen enää.

Ihmiskoe onnistui kutakuinkin odotetulla ja toivotulla tavalla, katsotaan milloin jatkoa seuraa!

Zorro tuli taloon

 

 

 

 

Satuinpa eilen juuri sopivaan aikaan vilkaisemaan Tyrnifarmareihin, josta onkin kehkeytynyt mun lemppariblogi! Siellä on nerokas tutoriaali nopsaan zero waste -mekkoon. Pakkohan sitä oli päästä testaamaan ja saman tein. Onneksi kotoa löytyi vielä Marimekon villaneulosta lyhyeen mekkoon riittävä määrä ja omaa aikaakin oli vielä melkein tunti jäljellä. Matsku osoittautuikin ihan täydelliseksi tähän malliin, koska venyy molempiin suuntiin ja laskeutuu nätisti. Zorron elkein sivalsin kankaan (no joo, z on väärinpäin). Kaksi saumaa hurautettavana ja mekkonen valmis, tadaa! Ihan zero waste -ajatusta en noudattanut, koska halusin hihaan vähän muotoa ja helmasta kellottuvan, mutta noita ylijäämiä voi vielä hyödyntää muissa jutuissa. Tulipa kerrasta sopiva ja niin mukava mekkonen! Ihan mustissa ei osaa tämä sankaritar kulkea, värikkäät villasukat pelastaa tilanteen.

Pikasurautus: Pinnityyny

 

 

 

 

Nelivuotiaalle neitokaiselle tekaisin pinnityynyn synttärilahjaksi. Ideaa katsoin Mekkotehdas-kirjasta, muistin Kuperkeikkakodissakin tällaisen ihanuuden syntyneen aikoinaan. Aikas herkku tästä mun mielestä tuli, ja tais kelvata myös touhukkaalle tukankasvattajalle.

Pillimehun* muotoiset hernepussit

 



Tetran muotoiset hernepussit naapurin kolmevuotiaalle. Näitä olen yhden satsin omalle ja toisellekin naapurin poikaselle tehnyt - kiva ja nopsasti tehty, toivon mukaan mielikuvitusta herättelevä ja liikkumaan kannustava lahja. Ohjeen katsoin alunperin muistaakseni täältä, mutta eipä se mitään rakettitiedettä ole. Tehdään kuten neliskanttinen pussi, mutta neljäs sivu ommellaan kohtisuoraan kolmatta sivua vasten. Näyttää ehkä vaikeampi tekoiselta siis kuin onkaan, ainakin itsellä on välillä vaikeuksia miettiä näitä kolmiulotteisia kappaleita. Marimekon tilkut omista kätköistä ja herneet kuiva-ainekaapista (ostettu tosin täytteeksi; Pirkka luomu hernekeitto ajaa asian, jos soppaa tekee kerran pari vuodessa mieli).

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa, ehkä saisin muitakin tekeleitä kuvatuksi vihdoin luonnonvalossa, jei! Onnekasta uutta vuotta, palataan ensi vuonna viimeistään!

*Nykyään ovat kaikki kai kantikkaita, mutta nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ennen vanhaan Tripitkin olivat tetroja. Niin paljon hauskempi muoto!

Sweet dreams - unipussi

Potkareiden ja pallopaidan kankaiden jämistä syntyi unipussi pienimmälle. Vuori on joustofroteeta myös, ihanan pehmoista bambua Triteksiltä. Kaava Ottobre 5/2006, josta tein epämääräisen välikoon (pienempi kokovaihtoehto 56/68 vaikutti jo liian lyhyeltä, lisäsin kymmenen senttiä pussin pituuteen). Taakse lisäsin myös leikkaussauman kuten edessä, niin riitti kankaan korkeus silläkin puolella. Pari yötä tässä on jo pötkötelty ja ilmeisen kauniita unia nähtykin, kun on rauhassa lapsonen nukkunut!

 

Tämä oli kiva pikainen ompelus ja ennen kaikkea tarpeellinen. Kaikki neppareiden osasetkin menivät heti ekalla yrittämällä kunnolla paikoilleen, jee!

Makeat pöksyt

 

Missä välissä meidän vauva venähti? Koon 56 potkarit kävivät jo hyvin pieniksi, ompelimpa siis kahta kokoa isommat Sokerihiirestä.

No onhan näissä vielä kasvunvaraa, mutta välikokoa 62 ei olisi kannattanut enää tehdä, kun olisivat vaikka huomenna voineet olla jo pienet. Kaava pienelle potkijalle hyväksi havaittu, Ottobre 4/2013.

Kalenterikuu

 

 

Jouluhössötys kuuluu joulukuuhun, mitäpä sitä aiemmin stressailemaan. Ainoa, mikä pitää mieluusti hankkia marraskuun puolella, on joulukalenteri. Viime vuosina sille ei ole oikein ollut tarvetta, mutta nyt havahduin siihen, että poika onkin jo niin iso, että voisi kalenterin kanssa joulun tuloa odottaa. Niinpä kun perjantai-iltana luin Kemikaalicocktailin Nooran loistavasta makujoulukalenterista, päätin että sellainen on meidänkin pienelle kulinaristille saatava!

 

Siispä lauantaiaamuna tilkkulaatikkoa penkomaan! Joukosta löytyi vanha kappaverho, joka jouluisine pampuloineen sopi kalenterin pohjaksi kuin nakutettu. Suunnilleen toisiinsa sopivista tilkuista leikkelin random-kokoisia taskuja, jotka sitten ompelin reunoistaan kankaalle.

Vähän aikaa mietin, miten numerot merkkaisin, kunnes uusin suosikkilaitteeni Dymo tuli mieleen. Nyt pääsi punainenkin nauha testiin, sille siis napsuttelin päivien numerot sekä pari bonustekstiä. Pojan synttärit osuu samalle kuulle, joten synttärit ja tietty jouluaatto saivat erityismaininnan! Nuhan takia jäi illan pikkujoulut juhlimatta, mutta sainpahan kalenterin ajoissa valmiiksi.

 

Ensimmäisiin luukkuihin sujahti lakua, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita sekä nimiäiskoristeluista jääneitä minivaahtokarkkeja. Kyllä oli poika aamuisesta tontun herkkupaketista mielissään, kovasti oli halua etsiä niitä enemmänkin...Vielä pitäisi kehitellä kalenterille jokin parempi paikka, maalarinteipillä ei raukka pysynyt seinällä kahta minuuttia kauempaa.

 

 

 

Tässä vielä kalenterin saajan otos, ei pöllömpi ilta-auringon vangitseminen kaksivuotiaalta!

Kolme kuukautta ompelujonossa

Odottavan aika on pitkä. Arvatkaa kuinka pitkältä tämän paidan kappaleista on tuntunut, kun ne ovat kolme kuukautta odottaneet pääsevänsä paidaksi? Ja nyt en liioittele yhtään - leikkasin tämän ja muutaman muun vaatteen nimittäin ennen tyttösen syntymää viime hetken "vielä-on-kaksi-kättä-vapaana-pakko-ommella"-maniassa, mutta ennen pitkää (tasan 3 kk sitten, oho!) lapsonen päätti syntyä ja enpähän sitten ihan kaikkia ehtinytkään ommella. Ompelemiseen ei lopulta muuta tarvittu kuin isä-poika-kauppareissu ja vähän piti muistella miten tuo nepparilista nyt ommeltiinkaan, mutta hyvin män! Neppareiden väriä en osannut päättää, joten laitoin nyt sitten molempia nappilaatikosta löytyneitä. Kaava on Ottobren, mallia en nyt tähän hätään muista. Hyväksi havaittu, pari paitaa olen sillä jo aiemmin tehnyt. Koko 92 , toivottavasti pidennetyillä hihoilla. Kangas vaihtarina saatua Metsolan joustofroteeta, nepparit Karnaluksista ja resori omista kätköistä löytynyttä.

 

Isänpäivälahjukset ja lähileggarit

Ompelurintamalla on ollut hyvin hiljaista viime ajat, mutta tulipahan jotain tehtyä tässä kuussakin. Pojan kanssa kävimme parina maanantaina työväenopiston kurssilla painamassa isänpäivälahjat. Kurssin kuvauksessa sanottiin, että kurssilla voi painaa tai maalata tyynyliinan tai t-paidan, mutta meillä kun sattui sopivia kankaita olemaan valmiiden tuotteiden sijaan, niin niillä mentiin. Lapsonen sai itse valita värit ja töpöttää kankaalle, minä ompelin jälkikäteen kauppakassiksi ja t-paidaksi. Kiva idea opettajalta oli, että maalattava alue kannattaa rajata maalarinteipillä, jolloin lopputulos on huoliteltu, vaikka itse maalaus olisikin abstraktimpi tapaus. Taatakin sai oman kassinsa, joka matkasi jo Tampereelle. Enempää ei lapsosen kärsivällisyydellä olisi noilla kerroilla tehtykään, mutta innostunut poika oli sen vähän aikaa, jonka jaksoi! Kivoja tällaiset kurssit, kun pääsee kunnon kankaanpainantatilassa tekemään yhdessä ja vähän tartuttamaan käsillätekemisen iloa lapseenkin. Kotona tulee sattuneesta syystä vähemmän tehtyä tällaisia sotkuisempia hommia.

 

Kassiin ompelin pussisaumat, jotka tekevät kassista siistin myös sisäpuolelta ja saumoista kestävät. Näppärä tekniikka, jota en itse ole aiemmin kokeillutkaan. Sopii hyvin myös saumurittomalle ompelijalle, koska siihen tarvitaan vain suoraa ommelta. Ensin ompelin kappaleet nurjat puolet vastakkain noin 5mm päästä reunasta, käänsin kassin oikeat puolet vastakkain ja ompelin noin sentin päästä edellisestä saumasta. Saumanvarat jäävät sisälle "pussiin" eivätkä rispaannu.

 

T-paitoja mies on pyytänyt ompelemaan iät ja ajat, sainpahan nyt yhden tehtyä edes. Leikkelin suosikkipaidan mukaan ja aikas hyvä tuli, saumatkaan ei kierrä niin kuin esikuvassaan.

Mustat saumurinlangat houkuttelivat surauttamaan jotain muutakin mustaa, joten eilen leikkelin ja tänään ompelin itselleni leggarit. Ensimmäiset laatuaan, vaikka monesti sellaiset Indiskan valmistamat mulla jalassa onkin. Niistä otin siis myös kaavan näihin, sopiva malli kun on ollut. Materiaalina on Itäväylän toiselta puolen Marimekon ystävämyynneiltä löytynyt villaviskoositrikoo, jota onkin metritolkulla (olin ostamassa 180cm, mutta myyjä tarjosi kahden metrin hinnalla loppupakkaa, jossa olikin reilusti enemmän). Kuminauhan löysin Tokmannilta, joka on myös tähän ihan kivenheiton päähän avattu juuri. "Uusi, parannettu laatu" vakuutti - saapa nähdä käytössä. Varsinaiset lähileggarit siis, kun tarvikkeet löytyivät tästä ihan huudeilta! Tykkäisin kyllä tukea ompelutarvikeliikettä ennemmin, mutta lähin sellainen,  Tikata, on metromatkan päässä Itiksessä. Toki ihan lähellä siis sekin, mutta innostuksen iskiessä sekin voi olla liikaa! Siellä olisi myös Eurokangas, mutta nykyään kankaat tulee tilattua oikeastaan netistä, pieniä suomalaisia putiikkeja tukien. Hassuahan se sinänsä on tilata vaikka Lapista tänne pääkaupunkiin, josta luulisi löytyvän kaikkea, mutta eipä vaan löydykään. Nettikaupat tekevät ostamisesta kyllä ihanan helppoa, välillä vähän liiankin...Vielä kun keksisivät, miten saisi kotoa käsin hypisteltyä ja nähtyä värit ihan oikeina.

 

Onko teillä tapana tukea lähikauppoja käsityötarvikkeita hankkiessa vai ostatteko sieltä mistä halvimmalla/vaivattomammin saa?


Ps. Pahoittelen tuotteiden ryppyisyyttä, silitysrautaan ei tässä taloudessa juuri jakseta tarttua.

Kankaiden yön kotiutus

Kyllä tänä syksynä nyt käsityön ystävää hemmotellaan ja kukkaron nyörejä koetellaan! Vain viikko Neulojien yön jälkeen oli nimittäin Kankaiden yö. Taas iltayhdeksästä aamuyhdeksään tarjouksia ja postikuluttomuuksia ja muita kaupallisia ketkuja pienen ihmisen päänmenoksi. Me satuimme olemaan Tampereella tuolloin, mutta kyllä sitä kylässäkin voi tietokoneelle hetkeksi livahtaa :) Maltilliset kangasostokseni, jotka äsken kotiutin postista, esittelen tässä postauksessa.

Verson Puodista söpöä Sokerihiiri-joustofroteeta (potkuhousut tytölle, kasvaa edellisistä ulos = todellinen tarve, eikös?)

Majapuulta ihanaa vattuneulosta (liivimekko tytölle) sekä Nestori Miikkulais-aiheista trikoota (paita pojalle).

 

Majapuulta mukaan napsuttelin myös ihania Polkka Jamin postikortteja, joista erityissuosikkini tässä.

Aivan erityinen poika täyttää kohta kolme vuotta, hälle tämä aito ja alkuperäinen Pupu Tupuna -kortti kultaisella kolmosella! Itse en liiemmin tuosta jänöstä välitä, mutta poika niitä on tykännyt lueskella, kun miekkosen lapsuudesta ovat kirjat säästyneet. Kaupan päälle sain vielä tonttukortteja, jipii! Majapuulta siis nämäkin.

Katsotaan, josko uudet ostokset saisivat uneliaan ompeluinnostuksen taas heräämään, ihania ovat!

Nuorinkin nimen sai

Joskus kaikki menee niin kuin pitääkin, vaikka paniikin pitäisi jo nostaa päätään. Niin kuin olisi ennalta tarkoitettu asioiden menevän jonkin suunnitelman mukaan, josta ei itse vielä tiennytkään. Näin kävi tytön nimiäismekkoa tehdessä, onneksi! Olin jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni uuden mekon juhlia varten - veljensä käyttämä haalari tuntui liian poikamaiselta ja suvussa muuten käytetty kastemekko liian viralliselta vapaamuotoisiin nimiäisiin. Materiaalina suunnittelin käyttäväni kuitenkin kyseisestä mekosta ylijääneitä raakasilkin paloja  (joita äitini säilöi kymmenisen vuotta ja antoi sitten mulle) sekä anopilta saamiani vanhoja pitsejä - virkattuja, nauhamaisia, käsin tyynyliinoihin ommeltuja.

Sopivan kaavan kuvittelin löytyvän Ottobre-lehdistä, joista yleensä saa kaavan vaatteeseen kuin vaatteeseen, ainakin soveltamalla. Jostain syystä sopivantyylistä kaavaa ei kuitenkaan löytynyt ja kuvittelin joutuvani itse sen kaavoittamaan. Mutta kas, Tampereen reissulla sain äitiltä pari alkuvuonna ilmestynyttä Suuri Käsityö -lehteä (lehti on nyt jossakin, voin tarkistaa numeron myöhemmin, jos sitä joku kaipailee) ja siellähän se oli, täydellinen mekkomalli kauluksineen päivineen! Ohje oli tarkoitettu jerseystä ommeltavaksi, mutta oli sen verran väljä, että ajattelin sen soveltuvan ihan sellaisenaan silkillekin. Ja kas, silkkiä oli juuri sopiva määrä jäljellä, vain pienet tilkkuset jäivät yli. Hihoja siitä ei olisi saanut, mutta kaapista löytyi myös sopivan väristä bambujoustista ja resoria. Tyynyliinan pitsi oli juuri sen pituinen, että siitä riitti koristusta mekon ympäri. Pääntien huolitteluun olisi pitänyt leikata vinonauhaa, mutta kuin ihmeellä olemattomasta nauhavarastostani löytyi tarvittava pätkä luonnonvalkoista kanttinauhaa. Vetskariksi olisi pitänyt laittaa piiloketju, mutta kun tavallinen spiraaliketjukin löytyi sopivassa värissä ja pituudessa, niin pakkohan se oli käyttää! Kaikki ainekset olivat siis kasassa (ilman kotoa poistumista!) ja isompi lapsi päivän anopin kanssa touhuamassa, voisiko paremmin ompeluprojekti alkaa? Juhliinkin oli aikaa vielä melkeinpä viikko :)

Ensimmäistä kertaa elämässäni yhdistin joustavaa ja joustamatonta kangasta vaatteessa. Ei ihan taiteen sääntöjen mukaista kai, mutta ihan hyvin tuntui toimivan ainakin mekossa, jota ei montaa kertaa pestä :) vähän ryppyjä tuli yhdistävään saumaan, mutta ne ei pitsin alta onneksi näy.

 

Valitettavasti joudutte tyytymään lapsettomiin kuviin, sillä kasvottomalla linjalla mennään tässä blogissa, ainakin mitä lapsiin tulee. Juhlissa tyttö oli koko ajan sylissä ja mekko rutussa, joten eipä niistä oikein selkoa olisi saanutkaan. Nämä kuvat on juhlien jälkeen otettuja, ryppyineen päivineen.

Ihana mekko tästä tuli, ihanampi on tytön upouusi nimi ja kaikkeista ihanin on tyttö itse <3