maanantai 14. huhtikuuta 2014

Puolimatkan probleema





200 grammaa ja 800 metriä takana, samanmoiset edessä. Sitten pitäisi olla tämä valmiina, mikäli ei lanka lopu kesken. Saas nähdä.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Jatsirätti





Silmiin osui kerän loppu jotakin puuvillalankaa, josta teki mieli tekaista tiskirätti. Ravelrysta kahlasin läpi ilmaisia ohjeita, joista silmiin osui kaunis Jazz Age Washcloth. Sepä sattui sopivasti - ystävällä on tuloillaan jazz-henkiset pippalot, joihin emme pääse osallistumaan. Nopea virkattava oli tämä, illassa olisi valmistunut, mutta langanpäiden päättely on heikko kohtani. Oiva postitettava pieni lahjus tästä tuli.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Pyöräilypipa kahden lapsen taktiikalla






Ompelut ovat jääneet lähes totaalisesti viime aikoina, iltaisin ei jaksa eikä oikein viitsikään saumurilla hurruutella, kun lapset ova nukkumassa. Akuutti tarve pipolle, sellaiselle pojan pyöräilykypärän alle mahtuvalle, antoi idean seuraavanlaiseen ihmiskokeeseen. Jos kerran lapset eivät nuku, niin tehdään sitten yhdessä! Pipasta oli hyvä aloittaa eksperimentit, etenkin kun törmäsin oikein Mallikelpoiseen ohjeeseen.

Alku alkoi lupaavasti - nuorimmainen uimaan kankaaseen ja vanhemmalle kaavapaperia dinosaurusten jäljentämiseen. Molemmat olivat hetken aivan fiiliksissä, miksi en ollut keksinyt tätä aiemmin? Muutamaa sekuntia myöhemmin pienempi oli jo ruttaamassa lautasella kaavapaperia (kätevää muuten, että lapsella on ruokalautasen kokoinen pää!) ja isompi sännännyt keittiön pöydän alle maustekaapista haettu strösselipurkki kaverinaan...Välikohtauksen jälkeen kaava ja kangas olivat nopeasti leikattu ja sitten vaan ompelemaan. Kuopuksella on suuri kiinnostus johtoja ja koneiden polkimia kohtaan, joten hänen kohtalokseen koitui istua sitterissä ompeluaika. Isompi pääsi saumurointituoliin, jossa selät vastatusten poljimme ja ohjasimme nämä muutamat saumat. Ja valmista tuli! Tai no melkein, kääntöaukko on vielä ompelematta kiinni, mutta eihän se sieltä sisäpuolelta näy.

Aikas hyvänkokoinen ja -mallinen tuli, mahtuu varmasti ainakin tämän kesän ja ehkäpä seuraavankin (tein -4cm väljyydellä päänympäryksestä). Korkeutta on sen verran, että voi joko hyvin taittaa reunan tai sitten pitää ruttupipona, jos sellaisesta tykkäilee enemmän. Keltainen tupsuhan tähän kävisi passelisti, muttei olisi sitten kypäräystävällinen enää.

Ihmiskoe onnistui kutakuinkin odotetulla ja toivotulla tavalla, katsotaan milloin jatkoa seuraa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Perjantain pelastuslounas: perunarieskat



Nopea, lapsiystävällinen (niin valmistus- kuin syömismielessäkin), gluteeniton, laktoositon, kaupaton (edellyttää jääkaapilta muusinjämiä). Perunarieska it is! Alkuperäinen resepti löytyy Tommin Isyyspakkaus-blogista. Vehnäjauhot korvasin kaurajauhoilla ja kaurahiutaleina käytin gluteenittomia, normihuituloissa kun saattaa olla gluteenia eksyneenä. Tuosta satsista tuli meillä kolme pellillistä, joista parempiin suihin meni heti 2/3 suoraan uunista, Keijua ja Oltermannia kyytipoikanaan. Pieni Spiderman pani omiinsa vielä meetvurstia ja kääri rullaksi, itse tuunasin osan edelliseltä päivältä jääneellä feta-turkkilainen jugurtti -uuniperunatäytteellä. Mahtava jämälounas! 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätkäpälille





Olipa kerran, ammoisina opiskeluaikoina, palmikkopolvisukkaprojekti. Innokkaasti alkoi keväisen vihreällä, vaihtui mutaisemmaksi edetessään (vajaasta kerästä kun aloittaa, niin voi olla ettei IHAN sitten polvisukiksi siitä olisikaan...). Ensimmäinen valmistui kokonaan, toinenkin nilkkaan saakka, kunnes iski epäilys: riittääkö tämä toinenkaan, kokonainen kerä sukkien loppuunsaattamiseen? Sitä sitten miettimään, vastausta pohtimaan, sanotaanko kymmeneksi vuodeksi. Tässä, aavistuksen kypsemmässä iässä, tekijä ymmärsi, ettei se siitä tuijottamalla ratkeaisi tai valmiiksi tekeytyisi, ja vaa'alla sitten vaivihkaa tekeleitä ja loppukerää punnitsemaan läksi hän. Vastauksen saattanette jo arvatakin. Kolme grammaa. Kolme kokonaista grammaa sitä lankaa uupui.

Mutta kerää oli siis vielä jäljellä. Niistä alkoi uusi innostuneempi käsiasia, ihkaensimmäiset kämmekkäät. Sopivan nopsat tehdä ja kämmenselässäkin sitä jotain, mitä näissä jäin kaipaamaan. Vaan kas, eipä riittänyt loppukerä niihinkään. Ratkaisuna valmiin sukan purkaminen kärjestä aloittaen. Laiskana tyttönä neuloin suoraan purettua, kovinkin kiharaista lankaa, josta ei järin tasaista jälkeä syntynyt. Onneksi wet blocking, valmiiden kämmekkäiden kastelu palautti langan lähes alkuperäiseen muotoonsa ja vasemmastakin tuli ihan sievä tapaus. Nämä menivät äitini kätösiä lämmittämään, mutta voisin kyllä itsellenikin jossain välissä tekaista samanmoiset.

Ja kuinkas kävi sukille? Ne pääsivät takaisin keskeneräisten koriin, odottamaan josko muotoituisivat säärystimiksi jonakin kauniina päivänä (toiveajattelua).

Synttärikorttiin hyppäsi vielä kissaopossuminkarvainen kaupunkikolli.