Hämärähommissa

Roskalava HKI -ryhmästä bongasin eilen ilmoituksen, jossa kerrottiin lähistön roskiksessa majailevan satoja nappinäytteitä, nyörilukkoja sun muita. Pakkohan sinne oli sännätä! Sisäinen hullu hamstraaja heräsi saman tien, vaikka nukkumaanmenoaika kolkutteli jo. Helteistä hölkötystä siis rikospaikalle, jossa olikin jo muutama penkomassa. Ihanimmat napit olivat varmaan jo menneet, mutta jonkin verran sain revittyä näytekansioista. Kolme solkinäytettä vaikkapa vöihn ja valkoisia nyörilukkoja pesupusseihin tarttui mukaan myös. Metallinvärisiä, muovisia nyöritarvikkeita oli aivan tolkuttomat määrät, mutta niistä on oikein innostunut (sain siis kuitenkin hillittyä hamsteripuoltani ja otin vain kuviteltuun tarpeeseen). Joku kanssatonkija sattui mainitsemaan askartelun ja robotit, joten pari kourallista otin kuitenkin, sadepäivän puuhaksi pojalle. Ihan kiva saalis joka tapauksessa ja hauska kohtaaminen muiden innostuneiden kanssa! Näitä lisää, niin tulis lenkillekin lähdettyä huomattavasti useammin :)

Keltaisen kaveri

 

 

Ensin oli Aarrekidin Puutarhassa-kuosi. Kivat kuviot ja vanha tuttu keltainen, violetti vähän vieraampana sävynä siinä. Syksystä asti on kiltisti odottanut ompeluinnostusta. Viikko sitten Tampereella piti tietty poiketa Kerän uusissa tiloissa ja mitäänhän en saisi ostaa, mutta sukkalankaa voi olla aina yksi kerä odottamassa, eikö voikin? Halusin testata Väinämöistä, josta oli vähän huonosti värejä jäljellä. Käsi hakeutui kerta toisensa jälkeen Krookukseen, saako tästä edes tykätä? Ei yhtään mun väri! Joskus vuonna 2007, kun leikin tummaverikköä, mulla oli jokunen violetti juttu. Ja lapsena tietty lilaa, vaaleanpunaisen ja pinkin kaverina. Päätin olla rohkea, sukista on helppo aloittaa uuden tuttavuuden kanssa. Matka jatkui Radiokirppikselle, josta mukaan tarttui froteehaalari tytölle. Eilen ruokakaupassa tulppaanien väriloisto houkutti ja mikäpäs väri sieltä sitten mukaan tarttui? Joku Pantonella on vissiin samankaltaisen herätyksen saanut (joskus aikoja sitten), täähän onkin vuoden väri 2014! Kaupallinen salaliitto tai ei, näillä väreillä mennään kevättä kohti!

Köyhän naisen Bahamat

Tampereen kirpparikierroksella mukaan tarttui laivastonsinistä merseroitua puuvillaa, Fidasta 5,50e / 300g. Vähän liian kiiltävää matan ystävälle enkä ihan varma ole tosta väristäkään, mutta en nyt osannut olla ostamattakaan. Made in Italy, mutta Jakobsdals Kamgarnsspinneri Göteborgista on valmistajana, nimensä puolesta vaikuttaa aika muinaiselta tuottajalta. Eipä juuri tietoa äkkiseltään löytynytkään, varmaan on lopettanut tai vaihtanut nimensä kyseinen puulaaki. Tai vaihtanut lihaisampaan toimialaan. Ravelryn mukaan tätä lankaa on joillain muillakin neulojilla jemmassa, kaksi tähteä olivat vain antaneet. Toivottavasti osoittautuu paremmaksi ostokseksi!

 

 

 

Aika ysäriä, ehkäpä tekisin jotain vähemmän marine-henkistä kuitenkin? Kuva: www.tomfolio.com

 

Onkos teillä tapana etsiä kirppiksiltä materiaaleja? Koukulla on tällä hetkellä tulossa jotain muutakin kierrätysmatskusta, mutta siitä lisää kunhan valmistuu!

 

Isänpäivälahjukset ja lähileggarit

Ompelurintamalla on ollut hyvin hiljaista viime ajat, mutta tulipahan jotain tehtyä tässä kuussakin. Pojan kanssa kävimme parina maanantaina työväenopiston kurssilla painamassa isänpäivälahjat. Kurssin kuvauksessa sanottiin, että kurssilla voi painaa tai maalata tyynyliinan tai t-paidan, mutta meillä kun sattui sopivia kankaita olemaan valmiiden tuotteiden sijaan, niin niillä mentiin. Lapsonen sai itse valita värit ja töpöttää kankaalle, minä ompelin jälkikäteen kauppakassiksi ja t-paidaksi. Kiva idea opettajalta oli, että maalattava alue kannattaa rajata maalarinteipillä, jolloin lopputulos on huoliteltu, vaikka itse maalaus olisikin abstraktimpi tapaus. Taatakin sai oman kassinsa, joka matkasi jo Tampereelle. Enempää ei lapsosen kärsivällisyydellä olisi noilla kerroilla tehtykään, mutta innostunut poika oli sen vähän aikaa, jonka jaksoi! Kivoja tällaiset kurssit, kun pääsee kunnon kankaanpainantatilassa tekemään yhdessä ja vähän tartuttamaan käsillätekemisen iloa lapseenkin. Kotona tulee sattuneesta syystä vähemmän tehtyä tällaisia sotkuisempia hommia.

 

Kassiin ompelin pussisaumat, jotka tekevät kassista siistin myös sisäpuolelta ja saumoista kestävät. Näppärä tekniikka, jota en itse ole aiemmin kokeillutkaan. Sopii hyvin myös saumurittomalle ompelijalle, koska siihen tarvitaan vain suoraa ommelta. Ensin ompelin kappaleet nurjat puolet vastakkain noin 5mm päästä reunasta, käänsin kassin oikeat puolet vastakkain ja ompelin noin sentin päästä edellisestä saumasta. Saumanvarat jäävät sisälle "pussiin" eivätkä rispaannu.

 

T-paitoja mies on pyytänyt ompelemaan iät ja ajat, sainpahan nyt yhden tehtyä edes. Leikkelin suosikkipaidan mukaan ja aikas hyvä tuli, saumatkaan ei kierrä niin kuin esikuvassaan.

Mustat saumurinlangat houkuttelivat surauttamaan jotain muutakin mustaa, joten eilen leikkelin ja tänään ompelin itselleni leggarit. Ensimmäiset laatuaan, vaikka monesti sellaiset Indiskan valmistamat mulla jalassa onkin. Niistä otin siis myös kaavan näihin, sopiva malli kun on ollut. Materiaalina on Itäväylän toiselta puolen Marimekon ystävämyynneiltä löytynyt villaviskoositrikoo, jota onkin metritolkulla (olin ostamassa 180cm, mutta myyjä tarjosi kahden metrin hinnalla loppupakkaa, jossa olikin reilusti enemmän). Kuminauhan löysin Tokmannilta, joka on myös tähän ihan kivenheiton päähän avattu juuri. "Uusi, parannettu laatu" vakuutti - saapa nähdä käytössä. Varsinaiset lähileggarit siis, kun tarvikkeet löytyivät tästä ihan huudeilta! Tykkäisin kyllä tukea ompelutarvikeliikettä ennemmin, mutta lähin sellainen,  Tikata, on metromatkan päässä Itiksessä. Toki ihan lähellä siis sekin, mutta innostuksen iskiessä sekin voi olla liikaa! Siellä olisi myös Eurokangas, mutta nykyään kankaat tulee tilattua oikeastaan netistä, pieniä suomalaisia putiikkeja tukien. Hassuahan se sinänsä on tilata vaikka Lapista tänne pääkaupunkiin, josta luulisi löytyvän kaikkea, mutta eipä vaan löydykään. Nettikaupat tekevät ostamisesta kyllä ihanan helppoa, välillä vähän liiankin...Vielä kun keksisivät, miten saisi kotoa käsin hypisteltyä ja nähtyä värit ihan oikeina.

 

Onko teillä tapana tukea lähikauppoja käsityötarvikkeita hankkiessa vai ostatteko sieltä mistä halvimmalla/vaivattomammin saa?


Ps. Pahoittelen tuotteiden ryppyisyyttä, silitysrautaan ei tässä taloudessa juuri jakseta tarttua.

Hyvästit kieriville kerille

 

Ajauduin tässä eräänä päivänä Lankaterapiaa-blogiin, jossa upeiden neuleiden lisäksi silmiini pisti kapistus nimeltä kerinpuikko (engl. nostepinne). En ollut tällaisesta kuullutkaan, mutta vaikutti varsin näppärältä, koska sen avulla vyyhdistä saa kerittyä lankakerän, jota voi alkaa käyttää sisältä päin. Eli kerän pitäisi pysyä nätisti paikallaan eikä pyöriä sohvan alla neuloessa, kuten tavallisella lankapallolla tuppaa käymään. Tokihan voisi ostaa myös kerintävekottimet kotiin, mutta sitä en ole nähnyt ainakaan vielä tarpeelliseksi. Ainakin Lankatalo Priimassa ja Kerässä on saanut vyyhdin keriä tai jopa kerityttää sellaisella ilmaiseksi, ja monestihan langat ovat jo valmiiksi sen tyyppisellä kerällä, että loppupään pystyy kerän sisältä kaivamaan aloitusta varten. Käsin keriminen on myös ihan meditatiivista puuhaa tai jopa sosiaalista, jos tuolin selkämyksen sijaan ottaa kaverin avuksi :)

Mutta nyt mulla oli pari pientä vyyhtiä huivilankaa (odottamassa ensimmäistä kolmiohuiviprojektiani), jotka sopivasti odottivat kerimistä. Ja koska en sattunut kerinpuikkoa omistamaan, rupesin katsomaan ympäriltäni sopivaa kepukkaa siihen tarkoitukseen. Ensin löysin puisesta astiasta irronneen kahvan, mutta aikani pyöriteltyäni totesin sen liian lyhyeksi ja ohueksi tuohon tarkoitukseen. Sitten sen hokasin - rytmikapula! Eikä mikä tahansa palikka, vaan ala-asteella itse sahattu (mahdollisesti) tai ainakin hiottu! Jossain leluissa ne ovat siis säästyneet tähän päivään, aluksi ihan muskarileikeissä, sittemmin erilaisissa sohottamistouhuissa...Joten kun yhden onnistuin löytämään, niin sen otin ihan omin luvin leluista lainaani. Ensin kun jonkun aikaa lankaa olin pyöritellyt oman pääni mukaan, keksin että Googlehan taas pelastaa tilanteen. Nostepinne-tutoriaaleja löytyi jos jonkinmoisia ja niístä pari katsottuani homma alkoi luistamaan heti paremmin. Langan aloituspään kiinnitin kumilenksulla, kuten jossakin videossa kehoitettiin tekemään. Sitten lankaa kieputellaan kepin ympärille diagonaalisesti alhaalta ylös, jolloin lanka alkaa muodostaa X-kirjaimen muotoa. Sitten työkalua pyöritetään itsensä ympäri samaan aikaan, kun lankaa laitetaan sen ympärille. Tyylejä on varmasti monenlaisia -  itse tein alun niin, että tein muutaman lankakiepin aina samaan kohtaan ja sitten siirsin pyöritin keppiä enemmän kerralla. Kun lankaa alkoi olla vähän enemmän ympärillä, aloin laittaa lankaa vieri viereen niin, että keppiä liikutetaan joka kiepautuksella pikkuisen. Youtube-videoista saa varmasti selkeämmän kuvan, jos tämä homma alkoi kiinnostaa!

 

 

 

Tälläiset niistä sitten tuli, aikas hyvät ekoiksi sanoisin :) Hitaampaa puuhaa kuin tavallinen keriminen, mutta varmaankin maksaa vaivansa takaisin neuloessa.  Nämä kolme pientä kerää tulivat yhdestä 50g:n vyyhdistä, mutta metrejä siinä onkin kaksi ja puoli sataa!

 

Kankaiden yön kotiutus

Kyllä tänä syksynä nyt käsityön ystävää hemmotellaan ja kukkaron nyörejä koetellaan! Vain viikko Neulojien yön jälkeen oli nimittäin Kankaiden yö. Taas iltayhdeksästä aamuyhdeksään tarjouksia ja postikuluttomuuksia ja muita kaupallisia ketkuja pienen ihmisen päänmenoksi. Me satuimme olemaan Tampereella tuolloin, mutta kyllä sitä kylässäkin voi tietokoneelle hetkeksi livahtaa :) Maltilliset kangasostokseni, jotka äsken kotiutin postista, esittelen tässä postauksessa.

Verson Puodista söpöä Sokerihiiri-joustofroteeta (potkuhousut tytölle, kasvaa edellisistä ulos = todellinen tarve, eikös?)

Majapuulta ihanaa vattuneulosta (liivimekko tytölle) sekä Nestori Miikkulais-aiheista trikoota (paita pojalle).

 

Majapuulta mukaan napsuttelin myös ihania Polkka Jamin postikortteja, joista erityissuosikkini tässä.

Aivan erityinen poika täyttää kohta kolme vuotta, hälle tämä aito ja alkuperäinen Pupu Tupuna -kortti kultaisella kolmosella! Itse en liiemmin tuosta jänöstä välitä, mutta poika niitä on tykännyt lueskella, kun miekkosen lapsuudesta ovat kirjat säästyneet. Kaupan päälle sain vielä tonttukortteja, jipii! Majapuulta siis nämäkin.

Katsotaan, josko uudet ostokset saisivat uneliaan ompeluinnostuksen taas heräämään, ihania ovat!