keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tilkkuja tulokkaalle

 

 
 
 
Lähipiiriimme syntyi kesällä tyttölapsi, jonka nimeä juhlistettiin vastikään. Lahjaksi ompelin joustofroteisen peiton. Esikuvana pidin omalle tytölleni tekemää peittoa (vilahtaa täällä), joka on ollut käytännöllinen ja kauniskin, pehmeä peittelijä. Kyseinen peitto on suunnilleen kokoa 80 x 80 cm eli 10x10cm:n tilkkuja kahdeksan vierekkäin, kumpaankin suuntaan. 64 kpl siis yhteensä. Jotenkin ilmeisesti luku 6 jäi mieleeni kummittelemaan, koska uutta peittoa tehdessä kuvittelin tilkkurivejä olevankin vain 6 toiseen suuntaan. Eli leikkasin tilkkuja vain 6 x 8 = 48 kpl ja vasta ommeltuani tajusin erheeni. No, kyllä tällä pienen tytön peittelee tälläkin :)
 
Tilkut ovat omista projekteista jääneitä, lukuunottamatta ruskeaa ja vaaleamman keltaista, jotka leikkelin reunoista rispaantuneista retrovauvanvaateaarteistani. Takapuolella olevan vinoraidan tilasin Verson puodista tätä varten. Reunat on kantattu Eurokankaan resorilla. Kaunis siilikortti on Tove Janssonin käsialaa.
 
Onnea vielä, pikku-T!


Vielä oli kesää

 
 






Arkitouhujen alettua elokuun lopulla karkasimme viikoksi vielä lomatunnelmiin Kreetan kuumuuteen. Hellevaatetta olisi toki kannattanut ommella jo heinäkuussa, mutta kukapa olisi uskonut lämpöaallon jatkuvan koko kuun ja pidemmällekin? Ennen reissua sain vielä jotain tekaistua mukaan, tässä pari kuviin asti päässyttä yksilöä.

Oma mekkoni on äitini kangaskätköistä löytynyttä ohuehkoa puuvillajerseytä, veikkaisinpa olevan peräisin 90-luvulta. Mekko on tehty ilman kaavaa ja ehkäpä juuri siksi siihen tuhrautuikin aikaa, vaikka kovin simppeliltä näyttääkin. Kuvista ei käy ilmi, mutta yläosa on kaksinkertainen. Takaosa on rypytetty kumilangalla kauttaaltaan, reilun sentin välein. Etukappale on jonkin verran pidempi, jotta rinnoille olisi enemmän tilaa, ja ylimääräinen pituus on rypytetty sivusaumaan. Etukappaleen reunassa on framilon-kuminauhaa valumisen ehkäisemiseksi, takakappaleella taas järeämpää tavallista kumpparia. Helmaosa on rypytetty vyötärölle framilonilla, sitä kokeilin ensimmäistä kertaa ja vaikutti kätevälle tavalle rypyttää siististi, saaden lopputuloksestakin joustavan. Helman reunan jätin huolittelematta, niin kuin kepeässä kesämekossa sopiikin.

Tytön mekko on samalla singoalla-kaavalla tehty kuin tämäkin, mutta hihansuista jätin kuminauhat pois, jolloin tuli tuollainen kiva perhoshiha. Kukkatrikoo on tilattu joskus Sampsukalta ja hihat puolestaan imetyspaidasta ylijäänyttä Jemmaa Verson puodista. Tällainen puuvilla-elastaani-trikoo ei toki laskeudu niin hyvin kuin viskoosisempi edeltäjänsä, mutta silti tykkään tästä jopa enemmän, iloinen yhdistelmä!

Kottaraisten kotiutus



 
 
 
Lintujen syysmuutto on kaiketi kuumimmillaan. Muutama kottarainen eksyi tällä viikolla meillekin - isompi parvi makuuhuoneen verhoihin ja loput tyynynpäällisiin.
 
Kangas: Körsbärsträdgården/Almedahls Eurokankaasta