maanantai 6. lokakuuta 2014

Hyväätekevät housut / Roosa Nauha -huutokauppa




Kuulun Facebookissa Saumanvara-ompeluryhmään (melko passiivisena, tosin). Viime vuonna Saumanvaran ihanan innostuneet naiset järjestivät hyväntekeväisyyshuutokaupan, jolla kerättiin yli 6500 euroa Syöpäsäätiön Roosa Nauha - keräykseen. Melkoinen menestys siis! Tänä vuonna halusin ja ehdin itsekin olla mukana ja sainkin ommelluksi nämä pikkuruiset (ja melkein liiankin söpöt) potkuhousut.

Potkarit ovat kokoa 56, kaava on Ottobren hyväksi havaittu. Kangas on Verson puodin joustofroteeta ja reunat on kantattu puuvillaisella resorilla. Vaaleanpunaisen langan uupuessa käytin oliivinvihreää tikkauksiin, tuo oikeastaan aika kivaa kontrastia hempeilyyn! Kiinnityksenä perinteinen nappi & napinläpi.

Jotta pääset mukaan huutamaan näitä tai monituisia muita ihanuuksia, liity tapahtumalle perustettuun ryhmään Facebookissa (Saumanvaran sydämestä - Roosa Nauha huutokauppa 10.10.2014). Huutokauppa käydään siis nyt tulevana perjantaina 10.10.2014 klo 10-22. Tarjolla on huikeat määrät taidokkaita käsitöitä moneen makuun ja kokoon, ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa jo ennakkoonkin huutokohteisiin (kaikkien kohteiden pitäisi olla to 9.10. listattuna). Pohjahintana kullakin tuotteella on 5e, varsin maltillista siis kotimaisen käsityön ollessa kyseessä. Huutokaupan KOKO potti lahjoitetaan kampanjaan eikä huutajan tarvitse maksaa edes postikuluja! Niin kätevää ja niin hyvää tekevää. Hus, huutamaan! :)


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tilkkuja tulokkaalle

 

 
 
 
Lähipiiriimme syntyi kesällä tyttölapsi, jonka nimeä juhlistettiin vastikään. Lahjaksi ompelin joustofroteisen peiton. Esikuvana pidin omalle tytölleni tekemää peittoa (vilahtaa täällä), joka on ollut käytännöllinen ja kauniskin, pehmeä peittelijä. Kyseinen peitto on suunnilleen kokoa 80 x 80 cm eli 10x10cm:n tilkkuja kahdeksan vierekkäin, kumpaankin suuntaan. 64 kpl siis yhteensä. Jotenkin ilmeisesti luku 6 jäi mieleeni kummittelemaan, koska uutta peittoa tehdessä kuvittelin tilkkurivejä olevankin vain 6 toiseen suuntaan. Eli leikkasin tilkkuja vain 6 x 8 = 48 kpl ja vasta ommeltuani tajusin erheeni. No, kyllä tällä pienen tytön peittelee tälläkin :)
 
Tilkut ovat omista projekteista jääneitä, lukuunottamatta ruskeaa ja vaaleamman keltaista, jotka leikkelin reunoista rispaantuneista retrovauvanvaateaarteistani. Takapuolella olevan vinoraidan tilasin Verson puodista tätä varten. Reunat on kantattu Eurokankaan resorilla. Kaunis siilikortti on Tove Janssonin käsialaa.
 
Onnea vielä, pikku-T!


Vielä oli kesää

 
 






Arkitouhujen alettua elokuun lopulla karkasimme viikoksi vielä lomatunnelmiin Kreetan kuumuuteen. Hellevaatetta olisi toki kannattanut ommella jo heinäkuussa, mutta kukapa olisi uskonut lämpöaallon jatkuvan koko kuun ja pidemmällekin? Ennen reissua sain vielä jotain tekaistua mukaan, tässä pari kuviin asti päässyttä yksilöä.

Oma mekkoni on äitini kangaskätköistä löytynyttä ohuehkoa puuvillajerseytä, veikkaisinpa olevan peräisin 90-luvulta. Mekko on tehty ilman kaavaa ja ehkäpä juuri siksi siihen tuhrautuikin aikaa, vaikka kovin simppeliltä näyttääkin. Kuvista ei käy ilmi, mutta yläosa on kaksinkertainen. Takaosa on rypytetty kumilangalla kauttaaltaan, reilun sentin välein. Etukappale on jonkin verran pidempi, jotta rinnoille olisi enemmän tilaa, ja ylimääräinen pituus on rypytetty sivusaumaan. Etukappaleen reunassa on framilon-kuminauhaa valumisen ehkäisemiseksi, takakappaleella taas järeämpää tavallista kumpparia. Helmaosa on rypytetty vyötärölle framilonilla, sitä kokeilin ensimmäistä kertaa ja vaikutti kätevälle tavalle rypyttää siististi, saaden lopputuloksestakin joustavan. Helman reunan jätin huolittelematta, niin kuin kepeässä kesämekossa sopiikin.

Tytön mekko on samalla singoalla-kaavalla tehty kuin tämäkin, mutta hihansuista jätin kuminauhat pois, jolloin tuli tuollainen kiva perhoshiha. Kukkatrikoo on tilattu joskus Sampsukalta ja hihat puolestaan imetyspaidasta ylijäänyttä Jemmaa Verson puodista. Tällainen puuvilla-elastaani-trikoo ei toki laskeudu niin hyvin kuin viskoosisempi edeltäjänsä, mutta silti tykkään tästä jopa enemmän, iloinen yhdistelmä!

Kottaraisten kotiutus



 
 
 
Lintujen syysmuutto on kaiketi kuumimmillaan. Muutama kottarainen eksyi tällä viikolla meillekin - isompi parvi makuuhuoneen verhoihin ja loput tyynynpäällisiin.
 
Kangas: Körsbärsträdgården/Almedahls Eurokankaasta

lauantai 2. elokuuta 2014

Yhteenkasvaneet

 


 
 
Kaksi vanhaa puuta Hangosta sopisi myös nimeksi tälle tyynylle, muttei olisi ehkä kovin imarteleva saajille eli tuoreelle avioparille (ja etenkään kun kumpikaan ei ole sieltä kotoisin). Nuoria ja nättejä ovat, silti yhteisiä vuosia takana kuta kuinkin sama määrä kuin oksanhaaroja puissa näissä! Eilen heitä juhlittiin ja pehmeä paketti kainalossa juhlapaikalle kiiruhdettiin.
 
Ensimmäinen neulomani tyyny taitaa olla tämä. Alunperin ajattelin tehdä villaisen, mutta kaupassa voiton vei Novitan Hanko ja sen loppukesään käypä haalistuneen tummankeltaisen sävy. Akryyliä koitan vältellä, mutta kierrätyspuuvilla oli tässä suuri plussa. Ja tekeehän akryyli tästä myös kevyemmän, täyspuuvillaisena saattaisi olla liiankin järeä ase tyynysodassa :)  Kiva projekti eikä muuta pahaa sanottavaa kuin päässä alati vuoron perään soivat Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta ja Kasmirin Hankoon. (Nekin vielä menettelisivät, jos osaisin muutakin kuin yhden jankutuksen per biisi.)
 
Melkein olisin halunnut itse tämän pitää, sen verran hyvin sopisi meidänkin sohvalle, sängylle tai keinutuolin päälle. Mun onneksi lankaa kuluikin odotettua vähemmän, joten ehkä saan meillekin jotain tästä keltaisesta riipaistua!
 
Yhteenkasvaneet - tyyny hääparille
Lanka: Novita Hanko (50% kierrätyspuuvilla 50% akryyli), 316g
Puikot: 5,5mm
 
Onnea vielä ihanat P & L!


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hämärähommissa






Roskalava HKI -ryhmästä bongasin eilen ilmoituksen, jossa kerrottiin lähistön roskiksessa majailevan satoja nappinäytteitä, nyörilukkoja sun muita. Pakkohan sinne oli sännätä! Sisäinen hullu hamstraaja heräsi saman tien, vaikka nukkumaanmenoaika kolkutteli jo. Helteistä hölkötystä siis rikospaikalle, jossa olikin jo muutama penkomassa. Ihanimmat napit olivat varmaan jo menneet, mutta jonkin verran sain revittyä näytekansioista. Kolme solkinäytettä vaikkapa vöihn ja valkoisia nyörilukkoja pesupusseihin tarttui mukaan myös. Metallinvärisiä, muovisia nyöritarvikkeita oli aivan tolkuttomat määrät, mutta niistä on oikein innostunut (sain siis kuitenkin hillittyä hamsteripuoltani ja otin vain kuviteltuun tarpeeseen). Joku kanssatonkija sattui mainitsemaan askartelun ja robotit, joten pari kourallista otin kuitenkin, sadepäivän puuhaksi pojalle. Ihan kiva saalis joka tapauksessa ja hauska kohtaaminen muiden innostuneiden kanssa! Näitä lisää, niin tulis lenkillekin lähdettyä huomattavasti useammin :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Singoallasta suosikki


Minen oo noista singoallamekoista jostain syystä ennen oikein välittänyt (kumma nimikin sillä!), mutta nyt kun tyttö tarvitsi kesämekkosta muistotilaisuuteen, ajattelin sellaista kokeilla. Pienellä googletuksella etsin sopivaa kaavaa ja päädyin kokeilemaan Ottobren (3/2012) Kokeshi doll -kaavaa Tiinun käsin -blogin muokkauksin. Kokona 80cm. Melko laskeutuva viskoosijersey Kaarinan Jättirätistä. Kaunis lintuprintti sopi mielestäni hyvin tilaisuuteen, kun en pienelle oikein kokomustaakaan osannut pukea. Helppo ja nopea ommeltava oli tämä, siisti ja käytännöllinen, varmasti mukava päällä ja suht vilpoisakin. Näitä siis lisää! Pari kuvaa vaihteeksi in action, hymytyttö kun sopivasti näytti kameralle vain takapuolensa ja säilytti anonymiteettinsä. Kuvat menomatkalta junan perhehytistä, oiva paikka tuollaiselle salamakonttaajalle!

Jättirättiin päädyin lähes vahingossa, kun kesälomasukulointi sattui ihan naapuriin. Älyttömästi kankaita ja kaikenlaista tarviketta edullisesti, huh! Vaikka mitä sain alle kolmellakympillä. Onneksi ei asuta lähempänä, kaapit kiittää.

Pieniä suuria sanoja


Kuumat kesälomaterkut! Enää ei villasukkien lämpöä kaipaa, mutta kylläpä vaan mieltä lämmitti, kun tässä päivän eräänä huomasin Ravelryssa erään kanadalaisnaisen niitä kehuneen! Mahtava tää interneetti, ihan tuntee olonsa kansainväliseksi, vaikkei kotomaasta poistuisikaan. Ja miten voikaan iloa tuottaa nimenomaan tuntemattomien kommentit! Ehkä kaunein kuulemani kohteliaisuus tuli juurikin eräältä junan kanssamatkustajalta pari vuotta sitten. Sokea tai ainakin näkökyvyltään rajoittunut nainen istui vastakkaisella puolella käytävää ja aikansa minun ja puolitoistavuotiaan poikani matkantekoa seurattuaan totesi, että meillä on ihana äiti-lapsisuhde, sen aistii siitä kuinka kauniisti pojan kanssa juttelen. Nykymenoa kuunnellessa saattaisi nainen olla toistakin mieltä, mutta siihen rauhalliseen kesähetkeen monesti aina mielessäni palaan, kun on tarve toppuutella omaa tiuskimista.

Pitäisi itsekin vain aina tilaisuuden tullen huomata aukaista suunsa, livauttaa pari kaunista sanaa ja tuottaa toisillekin hyvää mieltä. Niin monta kertaa sitä vain päänsä sisällä muita ihastelee, muttei sanotuksi saa.

(Kuvan ilmapuntari ei liity tapaukseen, mutta näillä astelukemilla hattivatteja on odotettavissa ennen pitkää.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Silmu(- ja solmu)sukat







Tulikin tehtyä sitten kuitenkin toiset sukat, kun uudet langat polttelivat pussissa. Käytiin lasten ja vanhempieni kanssa toukokuisella kevätretkellä Sastamalan Herra Hakkaraisen talossa (ihana paikka muuten Mauri Kunnaksen kirjoja lukeneille!) ja samalla kadulla sattui sopivasti olemaan herttainen Käsityöpuoti Silmu & Solmu. No okei, ihan vahingossa ei sinne päädytty, täytyyhän mahdolliset kässäkohteet selvittää etukäteen :) Dropsin langat olivat silloin kaikki alessa ja Fabeleita hypistellessäni mieleen muistui kiva sukkamalli, jonka voisi niistä edullisesti väsätä. Yleensä en näistä pätkävärjätyistä sukkalangoista niin välitä, mutta tässä mallissa värien vaihtuminen tapahtuu vähän piilossa ja päälle muodostuu kiva kuvio yksivärisestä langasta. Leppoisa malli ja nopsasti valmistuivat, kun alkuun sai aina jännittää, minkä värinen raita sieltä seuraavaksi putkahtaakaan! Äkkiseltään näyttävät vaikeampitekoisilta kuin ovatkaan, oikeaa ja nurjaa vain tarvitaan. Vähän isot näistä ehkä tuli, mutta nähtäväksi jää, miten sitten käytössä ja pesussa käyttäytyykään tämä lanka. Ekat sukat siis Fabelista mulla ja ainakin näin neulomistuntuman mukaan sanoisin, että hyvä hinta-laatusuhde on kyllä. Silmussa ja Solmussa olisi ollut vaikka mitä hypisteltävää, mutta näiden lisäksi ostin vain toista sukkalankaa ja pari pitsivetskaria. Kiva kesäpaikka tuo Sastamalan Vammala vaikutti olevan puutaloineen ja järvineen, kurvatkaahan kesälomareissut pikkukaupungin kautta!

Broken seed stitch socks
lanka: Drops Fabel + Fabel Print, värit 100 & 901
puikot: 2,5mm

torstai 5. kesäkuuta 2014

Arkisukat







Päivää pitkästä aikaa! Kevät on kiitänyt vauhdilla eikä aikaa (tai ainakaan jaksamista) ole omille jutuille juuri jäänyt. Nyt sentään jotain tipahti puikoilta valmiina. Optimistisesti kudin on kiertänyt Budapestissa ja pari kertaa Tampereellakin, mutta kotona kuitenkin tekeytyivät kuten arkisukkien kai kuuluukin. Malli oli ihan kiva ja helppo tehdä ja ohjekin ilmainen ja hyvä. Vähän enemmänkin haastetta olisi voinut olla, mutta sitten eivät olisi valmistuneet ehkä ikinä (nytkin meni kaiken kaikkiaan 2,5kk, vaikka nopsastihan nämä neuloisi jos vain tekisi). Seuraavaksi pitänee palata isomman neuleen kimppuun, joka on edelleen samassa pattitilanteessa.

Hermione's Everyday Socks
Knitlob's Lair Väinämöinen, Krookus, 64g
Puikot 2,5mm

Kuvissa näkyvät leggarit olen myös jossakin välissä ehtinyt hurauttaa, Nanson trikoota Triteksiltä (ostettu pari vuotta sitten jo).

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Puolimatkan probleema





200 grammaa ja 800 metriä takana, samanmoiset edessä. Sitten pitäisi olla tämä valmiina, mikäli ei lanka lopu kesken. Saas nähdä.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Jatsirätti





Silmiin osui kerän loppu jotakin puuvillalankaa, josta teki mieli tekaista tiskirätti. Ravelrysta kahlasin läpi ilmaisia ohjeita, joista silmiin osui kaunis Jazz Age Washcloth. Sepä sattui sopivasti - ystävällä on tuloillaan jazz-henkiset pippalot, joihin emme pääse osallistumaan. Nopea virkattava oli tämä, illassa olisi valmistunut, mutta langanpäiden päättely on heikko kohtani. Oiva postitettava pieni lahjus tästä tuli.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Pyöräilypipa kahden lapsen taktiikalla






Ompelut ovat jääneet lähes totaalisesti viime aikoina, iltaisin ei jaksa eikä oikein viitsikään saumurilla hurruutella, kun lapset ova nukkumassa. Akuutti tarve pipolle, sellaiselle pojan pyöräilykypärän alle mahtuvalle, antoi idean seuraavanlaiseen ihmiskokeeseen. Jos kerran lapset eivät nuku, niin tehdään sitten yhdessä! Pipasta oli hyvä aloittaa eksperimentit, etenkin kun törmäsin oikein Mallikelpoiseen ohjeeseen.

Alku alkoi lupaavasti - nuorimmainen uimaan kankaaseen ja vanhemmalle kaavapaperia dinosaurusten jäljentämiseen. Molemmat olivat hetken aivan fiiliksissä, miksi en ollut keksinyt tätä aiemmin? Muutamaa sekuntia myöhemmin pienempi oli jo ruttaamassa lautasella kaavapaperia (kätevää muuten, että lapsella on ruokalautasen kokoinen pää!) ja isompi sännännyt keittiön pöydän alle maustekaapista haettu strösselipurkki kaverinaan...Välikohtauksen jälkeen kaava ja kangas olivat nopeasti leikattu ja sitten vaan ompelemaan. Kuopuksella on suuri kiinnostus johtoja ja koneiden polkimia kohtaan, joten hänen kohtalokseen koitui istua sitterissä ompeluaika. Isompi pääsi saumurointituoliin, jossa selät vastatusten poljimme ja ohjasimme nämä muutamat saumat. Ja valmista tuli! Tai no melkein, kääntöaukko on vielä ompelematta kiinni, mutta eihän se sieltä sisäpuolelta näy.

Aikas hyvänkokoinen ja -mallinen tuli, mahtuu varmasti ainakin tämän kesän ja ehkäpä seuraavankin (tein -4cm väljyydellä päänympäryksestä). Korkeutta on sen verran, että voi joko hyvin taittaa reunan tai sitten pitää ruttupipona, jos sellaisesta tykkäilee enemmän. Keltainen tupsuhan tähän kävisi passelisti, muttei olisi sitten kypäräystävällinen enää.

Ihmiskoe onnistui kutakuinkin odotetulla ja toivotulla tavalla, katsotaan milloin jatkoa seuraa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Perjantain pelastuslounas: perunarieskat



Nopea, lapsiystävällinen (niin valmistus- kuin syömismielessäkin), gluteeniton, laktoositon, kaupaton (edellyttää jääkaapilta muusinjämiä). Perunarieska it is! Alkuperäinen resepti löytyy Tommin Isyyspakkaus-blogista. Vehnäjauhot korvasin kaurajauhoilla ja kaurahiutaleina käytin gluteenittomia, normihuituloissa kun saattaa olla gluteenia eksyneenä. Tuosta satsista tuli meillä kolme pellillistä, joista parempiin suihin meni heti 2/3 suoraan uunista, Keijua ja Oltermannia kyytipoikanaan. Pieni Spiderman pani omiinsa vielä meetvurstia ja kääri rullaksi, itse tuunasin osan edelliseltä päivältä jääneellä feta-turkkilainen jugurtti -uuniperunatäytteellä. Mahtava jämälounas! 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätkäpälille





Olipa kerran, ammoisina opiskeluaikoina, palmikkopolvisukkaprojekti. Innokkaasti alkoi keväisen vihreällä, vaihtui mutaisemmaksi edetessään (vajaasta kerästä kun aloittaa, niin voi olla ettei IHAN sitten polvisukiksi siitä olisikaan...). Ensimmäinen valmistui kokonaan, toinenkin nilkkaan saakka, kunnes iski epäilys: riittääkö tämä toinenkaan, kokonainen kerä sukkien loppuunsaattamiseen? Sitä sitten miettimään, vastausta pohtimaan, sanotaanko kymmeneksi vuodeksi. Tässä, aavistuksen kypsemmässä iässä, tekijä ymmärsi, ettei se siitä tuijottamalla ratkeaisi tai valmiiksi tekeytyisi, ja vaa'alla sitten vaivihkaa tekeleitä ja loppukerää punnitsemaan läksi hän. Vastauksen saattanette jo arvatakin. Kolme grammaa. Kolme kokonaista grammaa sitä lankaa uupui.

Mutta kerää oli siis vielä jäljellä. Niistä alkoi uusi innostuneempi käsiasia, ihkaensimmäiset kämmekkäät. Sopivan nopsat tehdä ja kämmenselässäkin sitä jotain, mitä näissä jäin kaipaamaan. Vaan kas, eipä riittänyt loppukerä niihinkään. Ratkaisuna valmiin sukan purkaminen kärjestä aloittaen. Laiskana tyttönä neuloin suoraan purettua, kovinkin kiharaista lankaa, josta ei järin tasaista jälkeä syntynyt. Onneksi wet blocking, valmiiden kämmekkäiden kastelu palautti langan lähes alkuperäiseen muotoonsa ja vasemmastakin tuli ihan sievä tapaus. Nämä menivät äitini kätösiä lämmittämään, mutta voisin kyllä itsellenikin jossain välissä tekaista samanmoiset.

Ja kuinkas kävi sukille? Ne pääsivät takaisin keskeneräisten koriin, odottamaan josko muotoituisivat säärystimiksi jonakin kauniina päivänä (toiveajattelua).

Synttärikorttiin hyppäsi vielä kissaopossuminkarvainen kaupunkikolli.






lauantai 15. maaliskuuta 2014

Oikein ja nurin






Joulun välipäivinä ostin itselleni lahjaksi Veera Välimäen Lankaleikki-kirjan, jonka kauniista ohjeista pääsi ensimmäisenä testiin tämä Oikein nurin. Ohuemmille tumpuille oli tarvetta, nämä alkavat olla vähän liikaa mittarilukemien kivutessa plussan puolelle. Vaikka hassuahan se on tähän aikaan vuodesta tehdä talvikampetta. Tai no joo, hassua tai ei oikeastaan yhtään, tänään kun katsoi ulos ikkunasta, niin ihan vuoden aikaan sopivaa vermettä on edelleen. Lankana Rowanin Lima, jota ostin joulun alla heräteostoksena pipalangaksi. Keriä tämän tästä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että väri muistuttaa liiaksi tukanväriäni eikä olisi ehkä eduksi yläpäässä. Kädet saivatkin näistä oivat lämmittimet, kovin ovat pehmoiset ja värikin passaa niin takkiin kuin iänikuisiin Clarksin mokkakenkiinkin. Vähän ovat kyllä jo käytössä nyppyyntyneet, ei kai kestä rattaiden lykkimistä tällaiset luksukset. Malli on hyvin simppeli ja miellyttää omaa silmää, vähän jopa liiankin yksinkertainen neulottava. Peukkukiilan lisäykset tehtiin mulle uudella tavalla, hyvin istuvat tumput kaiken kaikkiaan. Kuviin pääsi vain vasen käsi reppana, pitää vissiin vielä treenata kuvien napsimista ilman käsiä.