lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätkäpälille





Olipa kerran, ammoisina opiskeluaikoina, palmikkopolvisukkaprojekti. Innokkaasti alkoi keväisen vihreällä, vaihtui mutaisemmaksi edetessään (vajaasta kerästä kun aloittaa, niin voi olla ettei IHAN sitten polvisukiksi siitä olisikaan...). Ensimmäinen valmistui kokonaan, toinenkin nilkkaan saakka, kunnes iski epäilys: riittääkö tämä toinenkaan, kokonainen kerä sukkien loppuunsaattamiseen? Sitä sitten miettimään, vastausta pohtimaan, sanotaanko kymmeneksi vuodeksi. Tässä, aavistuksen kypsemmässä iässä, tekijä ymmärsi, ettei se siitä tuijottamalla ratkeaisi tai valmiiksi tekeytyisi, ja vaa'alla sitten vaivihkaa tekeleitä ja loppukerää punnitsemaan läksi hän. Vastauksen saattanette jo arvatakin. Kolme grammaa. Kolme kokonaista grammaa sitä lankaa uupui.

Mutta kerää oli siis vielä jäljellä. Niistä alkoi uusi innostuneempi käsiasia, ihkaensimmäiset kämmekkäät. Sopivan nopsat tehdä ja kämmenselässäkin sitä jotain, mitä näissä jäin kaipaamaan. Vaan kas, eipä riittänyt loppukerä niihinkään. Ratkaisuna valmiin sukan purkaminen kärjestä aloittaen. Laiskana tyttönä neuloin suoraan purettua, kovinkin kiharaista lankaa, josta ei järin tasaista jälkeä syntynyt. Onneksi wet blocking, valmiiden kämmekkäiden kastelu palautti langan lähes alkuperäiseen muotoonsa ja vasemmastakin tuli ihan sievä tapaus. Nämä menivät äitini kätösiä lämmittämään, mutta voisin kyllä itsellenikin jossain välissä tekaista samanmoiset.

Ja kuinkas kävi sukille? Ne pääsivät takaisin keskeneräisten koriin, odottamaan josko muotoituisivat säärystimiksi jonakin kauniina päivänä (toiveajattelua).

Synttärikorttiin hyppäsi vielä kissaopossuminkarvainen kaupunkikolli.






1 kommentti: