Jatsirätti

Silmiin osui kerän loppu jotakin puuvillalankaa, josta teki mieli tekaista tiskirätti. Ravelrysta kahlasin läpi ilmaisia ohjeita, joista silmiin osui kaunis Jazz Age Washcloth. Sepä sattui sopivasti - ystävällä on tuloillaan jazz-henkiset pippalot, joihin emme pääse osallistumaan. Nopea virkattava oli tämä, illassa olisi valmistunut, mutta langanpäiden päättely on heikko kohtani. Oiva postitettava pieni lahjus tästä tuli.

Kevätkäpälille

Olipa kerran, ammoisina opiskeluaikoina, palmikkopolvisukkaprojekti. Innokkaasti alkoi keväisen vihreällä, vaihtui mutaisemmaksi edetessään (vajaasta kerästä kun aloittaa, niin voi olla ettei IHAN sitten polvisukiksi siitä olisikaan...). Ensimmäinen valmistui kokonaan, toinenkin nilkkaan saakka, kunnes iski epäilys: riittääkö tämä toinenkaan, kokonainen kerä sukkien loppuunsaattamiseen? Sitä sitten miettimään, vastausta pohtimaan, sanotaanko kymmeneksi vuodeksi. Tässä, aavistuksen kypsemmässä iässä, tekijä ymmärsi, ettei se siitä tuijottamalla ratkeaisi tai valmiiksi tekeytyisi, ja vaa'alla sitten vaivihkaa tekeleitä ja loppukerää punnitsemaan läksi hän. Vastauksen saattanette jo arvatakin. Kolme grammaa. Kolme kokonaista grammaa sitä lankaa uupui.

Mutta kerää oli siis vielä jäljellä. Niistä alkoi uusi innostuneempi käsiasia, ihkaensimmäiset kämmekkäät. Sopivan nopsat tehdä ja kämmenselässäkin sitä jotain, mitä näissä jäin kaipaamaan. Vaan kas, eipä riittänyt loppukerä niihinkään. Ratkaisuna valmiin sukan purkaminen kärjestä aloittaen. Laiskana tyttönä neuloin suoraan purettua, kovinkin kiharaista lankaa, josta ei järin tasaista jälkeä syntynyt. Onneksi wet blocking, valmiiden kämmekkäiden kastelu palautti langan lähes alkuperäiseen muotoonsa ja vasemmastakin tuli ihan sievä tapaus. Nämä menivät äitini kätösiä lämmittämään, mutta voisin kyllä itsellenikin jossain välissä tekaista samanmoiset.

Ja kuinkas kävi sukille? Ne pääsivät takaisin keskeneräisten koriin, odottamaan josko muotoituisivat säärystimiksi jonakin kauniina päivänä (toiveajattelua).

Synttärikorttiin hyppäsi vielä kissa, opossuminkarvainen kaupunkikolli.

Rouva tässä hei!

 

Viime aikojen hiljaiselo blogin puolella on johtunut, oman saamattomuuden lisäksi, siviilisäädyn muutoksesta. Viime viikolla täräytimme naimisiin ja vaikkei isompia kemuja vielä vietettykään, olihan siinä muutama asia mietittävänä. Niin kuin perheen vaatettaminen esimerkiksi :)

Itselleni ostin 60-luvun vintagemekon, jota pienensin sopivammaksi. Joskus olen kuvitellut tekeväni häämekon itselleni, mutta ainakin tässä elämäntilanteessa vanhan muokkaus oli ihan tarpeeksi työläs homma. Vaihdoin niskassa ja kyljessä olleet lyhyet vetoketjut pitkään piiloketjuun (takasaumaan), otin sisään sivusaumoista sekä etumuotolaskoksista, irrotin hihat ja lyhensin olkaa sekä tein uuden rintamuotolaskokset ja lopuksi istutin hihat kaventaen miehustaa samalla. Kivaa mekossa oli erityisesti tuo kaulus ja rusetti, talvella käytännölliset pitkät hihat sekä kauniin kiemurainen, sopivasti hohtava kuosi. Miehelle löytyi siihen sointuva solmio Stockalta, josta musta pukukin hankittiin.

Lapsillemme halusin ja ehdinkin tehdä jotain omatekemää päälle. Pojalle virkkasin liivin näistä ja jämistä sai vielä tytölle tossut. Molempiin ohje löytyi Kat Coldinin Koukkuleikki-kirjasta, jossa on tosi kivoja virkkausmalleja lasten käyttöön. Tytölle virkkasin myös boleron (samaisesta kirjasta sekin) ja ompelin söpön mekkosen, jonka kankaasta poika sai rusetin kaulaansa. Niistä ei ollut kuvia ladattuna tähän hätään, mutta katsotaan, josko saisin koko outfitit esiteltyä tuonnempana.

Hääpäivä oli vallan ihana eikä rouvanakaan ole ollut ollenkaan hassumpaa <3

ps. Neulojien yönä pysyin tiukkana enkä ostanut mitään, wuhuu!

Aasialaiset kotiapulaiset

 

Vielä löytyi pari testattavaa mallia Kerällä-kirjasta, sitten laitan hyvän kiertoon :) Tiskirätti, jossa on Chinese waves-niminen neulos sekä japanilainen tawashi-pesusieni. Molempiin käytin lankakorista löytynyttä riittoisaa puuvilla-pellavaa, josta olen jo yhden rätin tehnyt tuliaisiksi aiemmin ja vieläkin siitä saisi jotain tehtyä.

Kiinalaiset aallot muodostuivat helposti oikeilla silmukoilla ja pinnasta tuli mukavan eläväinen. Tekniikkaa voisi hyödyntää myös muissa töissä. Tawashin virkkauskin oli oikein leppoisaa puuhaa, näitäkin voisi tehdä enemmän. Valmistui myös todella vikkelään, sopisivat hyvin vaikka viime hetken tuliaisiksi. Jäykähkö lanka soveltui myös paremmin virkkuuseen kuin neulontaan.

 

Molempien ohjeet olivat taas hieman puutteelliset (ilmeisesti kirja on kirjoitettu hopulla eikä ohjeita ole testineulottu/-virkattu muiden kuin kirjailijan itsensä toimesta?), joten satuinpahan hakemaan netistä, josko löytyisi apuja sieltä. Ja kas, molempiin malleihin löytyi kattavammat ohjeet ja aivan ilmaiseksi ja mikä merkittävintä -  julkaistu kauan ennen kirjaa. Joten mietinpä vain, mistä inspiraatio näihin malleihin on syntynyt?

Otin apurit heti käyttöön ja molemmat vaikuttavat kivoilta käytössäkin. Molemmissa on hinkkaukseen sopiva epätasainen pinta, joten kuivuneetkin tahrat lähtivät helposti hellasta. Tawashi on kaiketi tarkoitettu tiskaukseen, mutta sopi kyllä hyvin tiskialtaan ja hellan jynssäykseenkin. Miinuksena langasta lähtevät kuidut, ehkäpä se helpottaa pesujen myötä. Aika paksujakin nämä ovat, joten kuivuvat hitaasti. Mutta näitähän voi pestä koneessa vaikka kuinka monta kertaa ja imukykykin vain paranee ajan saatossa!


Malli: Tiskirätti ja japanilainen pesusieni tawashi, Kerällä-kirjasta. Vastaavat ilmaiset ohjeet täällä ja täällä
Lanka: paksuhko puuvilla-pellava, vyöte hukassa
Puikot: puiset 4,5mm
Koukku: 4mm
Itselle uutta: Chinese waves-pinta

 

Kuvat on otettu Nokia Lumia 1020:lla, jolla on tehty myös nämä värikikkailut :)

V niin kuin välityö

 

Hitaampien projektien välissä on kiva tehdä välitöitä, jotka valmistuu joutuisasti. Niin kuin nämä saappaisiin menevät sukat pojalle, joille tuli tarve edellisten jäätyä pieniksi. Vihreä ja musta lanka eivät ihan riittäneet, joten tulikin sitten tällaiset palokärjet. Oranssilla virkkasin myös V-kirjaimet, jottei olisi niin yksinäinen tuo helottaja, tulipahan nimikoituakin samalla kerholaisen sukkaset :)

Näissä sukissa kokeilin myös neulomista neljällä puikolla viiden sijaan, niin kuin jossain suositeltiin. Ihan kivasti se toimi ja ehkä hieman nopsempaa tulikin tehtyä, kun ei tarvinnut koko ajan olla vaihtamassa puikkoa. Jotenkin tuo kolmeen jakaminen tuntuu itsestä silti oudolta, etenkin jos silmukat eivät mene tasan. Taidanpa pidättäytyä vanhassa hyväksi havaitussa!

Malli: omasta päästä, koko 27 (28 silmukkaa)
Lanka: kasvivärjätty Virtain villan 3-säikeinen sekä joku musta kerän loppu
Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot
Itselle uutta: sukka neljällä puikolla viiden sijaan, nimikointi virkkaamalla

Onkos teillä tapana tehdä montaa työtä toistensa lomassa vai teettekö kiltisti yhden aina valmiiksi? Ja miten nimikoitte lasten villavaatteet vai nimikoitteko ollenkaan?

Kuningaspipa ja Pickles-maniaa

 

Päädyin jokin aika sitten norjalaisen lankapuoti Picklesin sivuille. Voi mikä onni ja autuus, ihania (ja osin ilmaisiakin) malleja sivut täynnä! Kivoja lankojakin siellä oli, mutta niistä pidättäydyin toistaiseksi erossa vero- ja tullimaksut mielessäni. Useimmissa malleissa on yksi vaatekoko ilmainen ja tasapuolisuuden nimissä ilmainen koko vaihtelee. Asusteissa on kokonaan ilmaisiakin malleja ja sieltä pisti silmääni erityisesti tämä Kukkulan kuningas -pipa. Vähän erilainen pipomalli lapsille, pojille kun tuntuu olevan vähän huonommin malleja muutenkin. Tykkään myös tuosta, että joustinneuleen reuna ei ole suora vaan menee siksakkina muodostaen kruunun, itse en olisi moista keksinyt!

 

Tämä siis mielessäni Tampereen reissulta, vanhempieni taloyhtiön tavaranvaihtohuoneesta, mukaan tarttui sähkönsininen keränloppu, jonka näin heti pipon yläosan värinä. Kävin Kerässä seuraavana päivänä ja siellä odotteli sopivasti yksi keltainen kerä pehmeää Debbie Bliss Baby Cashmerino -lankaa kruunuksi. Aika ruotsalaiset värit, mutta kävisivät sähkönsinisen talvihaalarin kanssa yksiin.

Kotiin päästyäni katsoin ohjetta tarkemmin ja laskeskelin, etteivät lankani ehkä riittäisikään, koska pipo tehdään kaksinkertaisella langalla. Ajattelin sitten säästellä ja teinkin vain yksinkertaisella pipon päättelyitä vaille valmiiksi. No aika ohuthan siitä tuli ja myöskin kovin Heja Sverige! / Tre Kronor -henkinen. Siispä päätin purkaa koko jutun, todistetusti niitä jotenkin epäsopivia ei tule kuitenkaan käyttäneeksi. Punnitsin vanhalla vaa'allani keltaisesta kerästä jääneen osan ja tulin siihen tulokseen, että saattaisi juuri ja juuri riittääkin, vaikka tekisin tuplapaksuudella. Varmuuden vuoksi tein kruunusta vähän ohjetta matalamman (näyttää myös mielestäni paremmalta näin, yläosa on vastaavasti saman verran korkeampi) ja riittihän se! Sinisen sekaan laitoin jämäkeristä löytyneen turkoosin/vaalean sinisen langanlopun ja molemmat kuluiva lähes loppuun. Näin väristäkin tuli kiva sekoitus ja länsinaapurihenkisyys on tipotiessään.

Kiva pipa tästä tuli ja uskoisin, että poikakin sitä suostuu käyttämään. Kruunuosuuden lanka on sen verran pehmeää, että luulisin "tää on villanen, en käytä" -vaiheesta huolimatta menevän mukisematta. Nopeasti valmistui, vaikka teinkin kahteen kertaan :)



Välillä kuninkaatkin pysähtyvät syömään iltapalaa...



kunnes on taas aika sännätä...

 

hallitsemaan valtakuntaa!
 

Malli: King of the Castle, koko 3-4y

Langat: Debbie Bliss Baby Cashmerino ja jämälankoja, kaksinkertaisena

Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot

 

 

 

Picklesin malleista on yksi toinen vielä puikoilla ja kolmanteenkin langat hommattuna, niistä lisää myöhemmin!

Pilkuttomat peukut

 

Kerällä-kirjasta löytyikin toinen toteuttamisen arvoinen malli, jonka sovelsin kotoa löytyneisiin, ohjetta paksumpiin lankoihin sopivaksi. Ohje oli vähän epäselvästi tehty, joten oikeastaan tässä on ohjeen mukaista vain rannekkeen joustinneule (oikeat silmukat kiertäen) ja sisäpuolelle lämmikkeeksi jäävät langan päät. Peukalot jätin vaille pilkkuja, koska pientä perfktionistia ja kausittaista järjestyksen ystävää olisi ärsyttänyt, jos ja kun pilkut eivät olisi menneet tasaisin välein niin kuin kämmenosiossa. Katotaan sitten kylmemmällä, paleleeko peukut! Pilkkujen väritys sentään on vähän vapaamuotoisemmin toteutettu, langanpätkien järjestyksen laitoin ilman tarkempaa suunnitelmaa eivätkä tumput ole samanlaiset keskenään. Ekat tein itselle, mutta kun vauhtiin kerran pääsin, tein toisen pienemmänkin parin pukinkonttia odottamaan.

 

Lankana näissä on itse luonnonvärjätty Virtain Villan 3-säikeinen suomenlampaanvilla. Kävin pari kesää sitten Helsingin Työväenopiston värjäyskurssilla, jossa sai värjätä puolisen kiloa villaa, lähinnä luonnosta kerätyillä kasveilla. Langoista tein yhden villahaalarin pojalle ja jämälangoista sai ainakin nämä tumput tehtyä, pikkuisen jäi vielä ekstraa. Kivaa hommaa tuo värjääminen, suosittelen kurssille menoa! Omassa keittiössä olisi turhan sotkuista hommaa ja melkoisen hidastakin, kurssilla kun voi laittaa lankanyssäkkänsä toistenkin väripataan keittymään. Eikä sitä yksin jaksaisi kilotolkulla haalia värjäysmateriaaliakaan. Kivaa olisi joskus kokeilla värjäystä ulkoilmassakin, Strömsö-tyyliin puuhastella kauniissa kesäilmassa :)

 

Isommat tumput sisältävät ainakin seuraavia värejä: Vaaleanharmaa (värjäämätön, ranneekkeessa), kokenilli (kuolleista kirvoista saatava punainen, näillä muuten värjätään marjajugurtteja punaisemmaksi by the way; pohjaväri), krappi (peukut ja kavennusosa kämmenestä, kokenillin värinen loppui kesken), pilkuissa loistavat pihlaja, kanerva, lupiini, keltasipuli, punasipuli, nokkonen + krappi sekä tiikerinkaunosilmä, jonka kukkia yksi kurssilaisista oli kerännyt ja kuivannut kukkapenkistään aikamoisen määrän kurssia varten.

 

Pikkutumput on myös värjätty kokenillilla, mutta koska olivat vasta toisessa liemessä (vahvoissa liemissä voi värjätä useampaan otteeseen) ja pohjalankana niissä luonnonvalkoisen ja harmaan sekoitus, on lopputuloksena kivan tyttömäinen vadelma-kanervaväritys. Rannekkeet ja peukut ovat kanervasta. Pilkuiksi laitoin ylellisen pehmeää Debbie Bliss Andes-lankaa (65% babyalpakkaa, 35% silkkiä - aiai!), jota löytyi jämistä vähäsen. Saas nähdä, miten käyttäjällään lumipenkassa kestävät, kun on kovin löyhäkierteistä lankaa, mutta ainakin sormia pehmoisesti lämmittävät.