Yhteenkasvaneet

 

 

 

Kaksi vanhaa puuta Hangosta sopisi myös nimeksi tälle tyynylle, muttei olisi ehkä kovin imarteleva saajille eli tuoreelle avioparille (ja etenkään kun kumpikaan ei ole sieltä kotoisin). Nuoria ja nättejä ovat, silti yhteisiä vuosia takana kuta kuinkin sama määrä kuin oksanhaaroja puissa näissä! Eilen heitä juhlittiin ja pehmeä paketti kainalossa juhlapaikalle kiiruhdettiin.

 

Ensimmäinen neulomani tyyny taitaa olla tämä. Alunperin ajattelin tehdä villaisen, mutta kaupassa voiton vei Novitan Hanko ja sen loppukesään käypä haalistuneen tummankeltaisen sävy. Akryyliä koitan vältellä, mutta kierrätyspuuvilla oli tässä suuri plussa. Ja tekeehän akryyli tästä myös kevyemmän, täyspuuvillaisena saattaisi olla liiankin järeä ase tyynysodassa :)  Kiva projekti eikä muuta pahaa sanottavaa kuin päässä alati vuoron perään soivat Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta ja Kasmirin Hankoon. (Nekin vielä menettelisivät, jos osaisin muutakin kuin yhden jankutuksen per biisi.)

 

Melkein olisin halunnut itse tämän pitää, sen verran hyvin sopisi meidänkin sohvalle, sängylle tai keinutuolin päälle. Mun onneksi lankaa kuluikin odotettua vähemmän, joten ehkä saan meillekin jotain tästä keltaisesta riipaistua!

 

Yhteenkasvaneet - tyyny hääparille

Ohje: Two Become One Wedding Pillow

Lanka: Novita Hanko (50% kierrätyspuuvilla 50% akryyli), 316g

Puikot: 5,5mm

 

Onnea vielä ihanat P & L!

Puolimatkan probleema

200 grammaa ja 800 metriä takana, samanmoiset edessä. Sitten pitäisi olla tämä valmiina, mikäli ei lanka lopu kesken. Saas nähdä.

Kevätkäpälille

Olipa kerran, ammoisina opiskeluaikoina, palmikkopolvisukkaprojekti. Innokkaasti alkoi keväisen vihreällä, vaihtui mutaisemmaksi edetessään (vajaasta kerästä kun aloittaa, niin voi olla ettei IHAN sitten polvisukiksi siitä olisikaan...). Ensimmäinen valmistui kokonaan, toinenkin nilkkaan saakka, kunnes iski epäilys: riittääkö tämä toinenkaan, kokonainen kerä sukkien loppuunsaattamiseen? Sitä sitten miettimään, vastausta pohtimaan, sanotaanko kymmeneksi vuodeksi. Tässä, aavistuksen kypsemmässä iässä, tekijä ymmärsi, ettei se siitä tuijottamalla ratkeaisi tai valmiiksi tekeytyisi, ja vaa'alla sitten vaivihkaa tekeleitä ja loppukerää punnitsemaan läksi hän. Vastauksen saattanette jo arvatakin. Kolme grammaa. Kolme kokonaista grammaa sitä lankaa uupui.

Mutta kerää oli siis vielä jäljellä. Niistä alkoi uusi innostuneempi käsiasia, ihkaensimmäiset kämmekkäät. Sopivan nopsat tehdä ja kämmenselässäkin sitä jotain, mitä näissä jäin kaipaamaan. Vaan kas, eipä riittänyt loppukerä niihinkään. Ratkaisuna valmiin sukan purkaminen kärjestä aloittaen. Laiskana tyttönä neuloin suoraan purettua, kovinkin kiharaista lankaa, josta ei järin tasaista jälkeä syntynyt. Onneksi wet blocking, valmiiden kämmekkäiden kastelu palautti langan lähes alkuperäiseen muotoonsa ja vasemmastakin tuli ihan sievä tapaus. Nämä menivät äitini kätösiä lämmittämään, mutta voisin kyllä itsellenikin jossain välissä tekaista samanmoiset.

Ja kuinkas kävi sukille? Ne pääsivät takaisin keskeneräisten koriin, odottamaan josko muotoituisivat säärystimiksi jonakin kauniina päivänä (toiveajattelua).

Synttärikorttiin hyppäsi vielä kissa, opossuminkarvainen kaupunkikolli.

Oikein ja nurin

Joulun välipäivinä ostin itselleni lahjaksi Veera Välimäen Lankaleikki-kirjan, jonka kauniista ohjeista pääsi ensimmäisenä testiin tämä Oikein nurin. Ohuemmille tumpuille oli tarvetta, nämä alkavat olla vähän liikaa mittarilukemien kivutessa plussan puolelle. Vaikka hassuahan se on tähän aikaan vuodesta tehdä talvikampetta. Tai no joo, hassua tai ei oikeastaan yhtään, tänään kun katsoi ulos ikkunasta, niin ihan vuoden aikaan sopivaa vermettä on edelleen. Lankana Rowanin Lima, jota ostin joulun alla heräteostoksena pipalangaksi. Keriä tämän tästä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että väri muistuttaa liiaksi tukanväriäni eikä olisi ehkä eduksi yläpäässä. Kädet saivatkin näistä oivat lämmittimet, kovin ovat pehmoiset ja värikin passaa niin takkiin kuin iänikuisiin Clarksin mokkakenkiinkin. Vähän ovat kyllä jo käytössä nyppyyntyneet, ei kai kestä rattaiden lykkimistä tällaiset luksukset. Malli on hyvin simppeli ja miellyttää omaa silmää, vähän jopa liiankin yksinkertainen neulottava. Peukkukiilan lisäykset tehtiin mulle uudella tavalla, hyvin istuvat tumput kaiken kaikkiaan. Kuviin pääsi vain vasen käsi reppana, pitää vissiin vielä treenata kuvien napsimista ilman käsiä.

Neulojien yö tänään 14.12. klo 21-9!

 

Ensi yönä on taasen Neulojien yö. Katotaan, jaksaisko vähän edes valvoa. Aikaisin aamullakin vois varmaan vielä tehdä hyviä löytöjä. Ei sillä, että nyt mitään tarvitsisi, edellisetkin on vielä tekemättä. Ei mulla muuta, hyvät viikonloput! Ai niin ja ihanaista ystävänpäivää myös!

Palaamme asiaan erään virkatun vaatekappaleen kanssa ennen pitkää.

Vuoden pimeimmät sukat

 

 

 

Hämärähommia kerrassaan. Synkän värinen lanka, pimein aika vuodesta ja valottomin ajankohta päivästä, kun näitä ehti tekemään. Puikotkin vielä tummat ja huono valaistus, ettei pääsisi liikaa näkemään, mitä on tekemässä. Alku olikin aika kankeaa, kun näitä loppusyksystä aloittelin. Joulun maissa luulin lankaa lähes mustaksi, mutta tämän vuoden puolelle päästessä se olikin vihertävää, kuten muistelinkin. Alunperin nämä piti tulla itselle, mutta kun sopivasti miehen edelliset sukat hajosivat ja nämä osoittautuivat itselle vähän reiluiksi, teinkin niistä miekkoselle sopivat. Onneksi vyyhdissä oli yli 100g, muuten olisi loppunut ikävästi kesken. Mielestäni oikein passelit ovatkin miehelle niin kuvionsa kuin värinsäkin puolesta. Ja nimensä - Wan Jai tarkoittaa kullanmurua! Ihanan pehmeä lanka ja jänskä väri, saas nähdä miten käytössä kestää. Villavyyhdistä ostin reipas vuosi sitten, näköjään ei ole enää tätä lankaa siellä saatavilla eikä itse valmistajallakaan. Aika uniikit ja kivat sukat siis tuli! Palmikoiden teosta en niin välitä, mutta muuten kiva näitä oli tehdäkin, silloin kun jotain näki :) Kantapään kohdistuksessa oli ehkä ohjeessa jotakin hämminkiä, ainakin se meni mulla ekassa sukassa väärään kohtaan aluksi, mutta muuten oikein hyvä ohje. Malli on julkaistu kirjassa My Grandmother's Knitting: Family Stories and Inspired Knits from Top Designers, jonka joskus kirjastosta varasin, kannattaa vilkaista muutenkin!

 

Hämäräperäiset, omissa koivissani mallatut sukkakuvat päättäköön projektin asiaan kuuluvalla tavalla.

 

 

Malli: Wan Jai / Cookie A

Koko: 42

Puikot: 2,5mm

Lanka: Siren Two Socks / Pigeon Roof Studios 80% merino 10% cashmere 10% nylon, 103g

Ravelryssä: Wan Jai Socks



Keltaisen kaveri

 

 

Ensin oli Aarrekidin Puutarhassa-kuosi. Kivat kuviot ja vanha tuttu keltainen, violetti vähän vieraampana sävynä siinä. Syksystä asti on kiltisti odottanut ompeluinnostusta. Viikko sitten Tampereella piti tietty poiketa Kerän uusissa tiloissa ja mitäänhän en saisi ostaa, mutta sukkalankaa voi olla aina yksi kerä odottamassa, eikö voikin? Halusin testata Väinämöistä, josta oli vähän huonosti värejä jäljellä. Käsi hakeutui kerta toisensa jälkeen Krookukseen, saako tästä edes tykätä? Ei yhtään mun väri! Joskus vuonna 2007, kun leikin tummaverikköä, mulla oli jokunen violetti juttu. Ja lapsena tietty lilaa, vaaleanpunaisen ja pinkin kaverina. Päätin olla rohkea, sukista on helppo aloittaa uuden tuttavuuden kanssa. Matka jatkui Radiokirppikselle, josta mukaan tarttui froteehaalari tytölle. Eilen ruokakaupassa tulppaanien väriloisto houkutti ja mikäpäs väri sieltä sitten mukaan tarttui? Joku Pantonella on vissiin samankaltaisen herätyksen saanut (joskus aikoja sitten), täähän onkin vuoden väri 2014! Kaupallinen salaliitto tai ei, näillä väreillä mennään kevättä kohti!

Pikkusiskosta pikkusiskolle

 

Tyttösemme sai nimiäislahjaksi neljä kerää osuvan nimistä Pikkusisko-lankaa, joista syntyi syksyn mittaan tällainen tunikamekkonen. Ekaa kertaa tuli luotua ja pääteltyä silmukat tuollaisella binding-systeemillä - aika kiva tapa saada siisti reuna ja vähän jotain jännitystä simppeliin malliin. Lanka ei ole näköjään kovin anteeksiantavaista (käsiala on kuvissa kovin epätasaisen näköistä, vaikka jopa höyrytin tämän), mutta älkäämme antako sen häiritä. Nyt ei puutu enää kuin kylmemmät kelit, joilla tällasta vois käyttää! Ja ehkä yksivärinen aluspaita.

 

Malli: Favourite tunic / Pickles

Lanka: Novita Pikkusisko ja Cascade Yarns Heritage (keltaiset tehosteet)

Puikot: 3mm



Köyhän naisen Bahamat

Tampereen kirpparikierroksella mukaan tarttui laivastonsinistä merseroitua puuvillaa, Fidasta 5,50e / 300g. Vähän liian kiiltävää matan ystävälle enkä ihan varma ole tosta väristäkään, mutta en nyt osannut olla ostamattakaan. Made in Italy, mutta Jakobsdals Kamgarnsspinneri Göteborgista on valmistajana, nimensä puolesta vaikuttaa aika muinaiselta tuottajalta. Eipä juuri tietoa äkkiseltään löytynytkään, varmaan on lopettanut tai vaihtanut nimensä kyseinen puulaaki. Tai vaihtanut lihaisampaan toimialaan. Ravelryn mukaan tätä lankaa on joillain muillakin neulojilla jemmassa, kaksi tähteä olivat vain antaneet. Toivottavasti osoittautuu paremmaksi ostokseksi!

 

 

 

Aika ysäriä, ehkäpä tekisin jotain vähemmän marine-henkistä kuitenkin? Kuva: www.tomfolio.com

 

Onkos teillä tapana etsiä kirppiksiltä materiaaleja? Koukulla on tällä hetkellä tulossa jotain muutakin kierrätysmatskusta, mutta siitä lisää kunhan valmistuu!

 

Aasialaiset kotiapulaiset

 

Vielä löytyi pari testattavaa mallia Kerällä-kirjasta, sitten laitan hyvän kiertoon :) Tiskirätti, jossa on Chinese waves-niminen neulos sekä japanilainen tawashi-pesusieni. Molempiin käytin lankakorista löytynyttä riittoisaa puuvilla-pellavaa, josta olen jo yhden rätin tehnyt tuliaisiksi aiemmin ja vieläkin siitä saisi jotain tehtyä.

Kiinalaiset aallot muodostuivat helposti oikeilla silmukoilla ja pinnasta tuli mukavan eläväinen. Tekniikkaa voisi hyödyntää myös muissa töissä. Tawashin virkkauskin oli oikein leppoisaa puuhaa, näitäkin voisi tehdä enemmän. Valmistui myös todella vikkelään, sopisivat hyvin vaikka viime hetken tuliaisiksi. Jäykähkö lanka soveltui myös paremmin virkkuuseen kuin neulontaan.

 

Molempien ohjeet olivat taas hieman puutteelliset (ilmeisesti kirja on kirjoitettu hopulla eikä ohjeita ole testineulottu/-virkattu muiden kuin kirjailijan itsensä toimesta?), joten satuinpahan hakemaan netistä, josko löytyisi apuja sieltä. Ja kas, molempiin malleihin löytyi kattavammat ohjeet ja aivan ilmaiseksi ja mikä merkittävintä -  julkaistu kauan ennen kirjaa. Joten mietinpä vain, mistä inspiraatio näihin malleihin on syntynyt?

Otin apurit heti käyttöön ja molemmat vaikuttavat kivoilta käytössäkin. Molemmissa on hinkkaukseen sopiva epätasainen pinta, joten kuivuneetkin tahrat lähtivät helposti hellasta. Tawashi on kaiketi tarkoitettu tiskaukseen, mutta sopi kyllä hyvin tiskialtaan ja hellan jynssäykseenkin. Miinuksena langasta lähtevät kuidut, ehkäpä se helpottaa pesujen myötä. Aika paksujakin nämä ovat, joten kuivuvat hitaasti. Mutta näitähän voi pestä koneessa vaikka kuinka monta kertaa ja imukykykin vain paranee ajan saatossa!


Malli: Tiskirätti ja japanilainen pesusieni tawashi, Kerällä-kirjasta. Vastaavat ilmaiset ohjeet täällä ja täällä
Lanka: paksuhko puuvilla-pellava, vyöte hukassa
Puikot: puiset 4,5mm
Koukku: 4mm
Itselle uutta: Chinese waves-pinta

 

Kuvat on otettu Nokia Lumia 1020:lla, jolla on tehty myös nämä värikikkailut :)

V niin kuin välityö

 

Hitaampien projektien välissä on kiva tehdä välitöitä, jotka valmistuu joutuisasti. Niin kuin nämä saappaisiin menevät sukat pojalle, joille tuli tarve edellisten jäätyä pieniksi. Vihreä ja musta lanka eivät ihan riittäneet, joten tulikin sitten tällaiset palokärjet. Oranssilla virkkasin myös V-kirjaimet, jottei olisi niin yksinäinen tuo helottaja, tulipahan nimikoituakin samalla kerholaisen sukkaset :)

Näissä sukissa kokeilin myös neulomista neljällä puikolla viiden sijaan, niin kuin jossain suositeltiin. Ihan kivasti se toimi ja ehkä hieman nopsempaa tulikin tehtyä, kun ei tarvinnut koko ajan olla vaihtamassa puikkoa. Jotenkin tuo kolmeen jakaminen tuntuu itsestä silti oudolta, etenkin jos silmukat eivät mene tasan. Taidanpa pidättäytyä vanhassa hyväksi havaitussa!

Malli: omasta päästä, koko 27 (28 silmukkaa)
Lanka: kasvivärjätty Virtain villan 3-säikeinen sekä joku musta kerän loppu
Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot
Itselle uutta: sukka neljällä puikolla viiden sijaan, nimikointi virkkaamalla

Onkos teillä tapana tehdä montaa työtä toistensa lomassa vai teettekö kiltisti yhden aina valmiiksi? Ja miten nimikoitte lasten villavaatteet vai nimikoitteko ollenkaan?

Kuningaspipa ja Pickles-maniaa

 

Päädyin jokin aika sitten norjalaisen lankapuoti Picklesin sivuille. Voi mikä onni ja autuus, ihania (ja osin ilmaisiakin) malleja sivut täynnä! Kivoja lankojakin siellä oli, mutta niistä pidättäydyin toistaiseksi erossa vero- ja tullimaksut mielessäni. Useimmissa malleissa on yksi vaatekoko ilmainen ja tasapuolisuuden nimissä ilmainen koko vaihtelee. Asusteissa on kokonaan ilmaisiakin malleja ja sieltä pisti silmääni erityisesti tämä Kukkulan kuningas -pipa. Vähän erilainen pipomalli lapsille, pojille kun tuntuu olevan vähän huonommin malleja muutenkin. Tykkään myös tuosta, että joustinneuleen reuna ei ole suora vaan menee siksakkina muodostaen kruunun, itse en olisi moista keksinyt!

 

Tämä siis mielessäni Tampereen reissulta, vanhempieni taloyhtiön tavaranvaihtohuoneesta, mukaan tarttui sähkönsininen keränloppu, jonka näin heti pipon yläosan värinä. Kävin Kerässä seuraavana päivänä ja siellä odotteli sopivasti yksi keltainen kerä pehmeää Debbie Bliss Baby Cashmerino -lankaa kruunuksi. Aika ruotsalaiset värit, mutta kävisivät sähkönsinisen talvihaalarin kanssa yksiin.

Kotiin päästyäni katsoin ohjetta tarkemmin ja laskeskelin, etteivät lankani ehkä riittäisikään, koska pipo tehdään kaksinkertaisella langalla. Ajattelin sitten säästellä ja teinkin vain yksinkertaisella pipon päättelyitä vaille valmiiksi. No aika ohuthan siitä tuli ja myöskin kovin Heja Sverige! / Tre Kronor -henkinen. Siispä päätin purkaa koko jutun, todistetusti niitä jotenkin epäsopivia ei tule kuitenkaan käyttäneeksi. Punnitsin vanhalla vaa'allani keltaisesta kerästä jääneen osan ja tulin siihen tulokseen, että saattaisi juuri ja juuri riittääkin, vaikka tekisin tuplapaksuudella. Varmuuden vuoksi tein kruunusta vähän ohjetta matalamman (näyttää myös mielestäni paremmalta näin, yläosa on vastaavasti saman verran korkeampi) ja riittihän se! Sinisen sekaan laitoin jämäkeristä löytyneen turkoosin/vaalean sinisen langanlopun ja molemmat kuluiva lähes loppuun. Näin väristäkin tuli kiva sekoitus ja länsinaapurihenkisyys on tipotiessään.

Kiva pipa tästä tuli ja uskoisin, että poikakin sitä suostuu käyttämään. Kruunuosuuden lanka on sen verran pehmeää, että luulisin "tää on villanen, en käytä" -vaiheesta huolimatta menevän mukisematta. Nopeasti valmistui, vaikka teinkin kahteen kertaan :)



Välillä kuninkaatkin pysähtyvät syömään iltapalaa...



kunnes on taas aika sännätä...

 

hallitsemaan valtakuntaa!
 

Malli: King of the Castle, koko 3-4y

Langat: Debbie Bliss Baby Cashmerino ja jämälankoja, kaksinkertaisena

Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot

 

 

 

Picklesin malleista on yksi toinen vielä puikoilla ja kolmanteenkin langat hommattuna, niistä lisää myöhemmin!

Hyvästit kieriville kerille

 

Ajauduin tässä eräänä päivänä Lankaterapiaa-blogiin, jossa upeiden neuleiden lisäksi silmiini pisti kapistus nimeltä kerinpuikko (engl. nostepinne). En ollut tällaisesta kuullutkaan, mutta vaikutti varsin näppärältä, koska sen avulla vyyhdistä saa kerittyä lankakerän, jota voi alkaa käyttää sisältä päin. Eli kerän pitäisi pysyä nätisti paikallaan eikä pyöriä sohvan alla neuloessa, kuten tavallisella lankapallolla tuppaa käymään. Tokihan voisi ostaa myös kerintävekottimet kotiin, mutta sitä en ole nähnyt ainakaan vielä tarpeelliseksi. Ainakin Lankatalo Priimassa ja Kerässä on saanut vyyhdin keriä tai jopa kerityttää sellaisella ilmaiseksi, ja monestihan langat ovat jo valmiiksi sen tyyppisellä kerällä, että loppupään pystyy kerän sisältä kaivamaan aloitusta varten. Käsin keriminen on myös ihan meditatiivista puuhaa tai jopa sosiaalista, jos tuolin selkämyksen sijaan ottaa kaverin avuksi :)

Mutta nyt mulla oli pari pientä vyyhtiä huivilankaa (odottamassa ensimmäistä kolmiohuiviprojektiani), jotka sopivasti odottivat kerimistä. Ja koska en sattunut kerinpuikkoa omistamaan, rupesin katsomaan ympäriltäni sopivaa kepukkaa siihen tarkoitukseen. Ensin löysin puisesta astiasta irronneen kahvan, mutta aikani pyöriteltyäni totesin sen liian lyhyeksi ja ohueksi tuohon tarkoitukseen. Sitten sen hokasin - rytmikapula! Eikä mikä tahansa palikka, vaan ala-asteella itse sahattu (mahdollisesti) tai ainakin hiottu! Jossain leluissa ne ovat siis säästyneet tähän päivään, aluksi ihan muskarileikeissä, sittemmin erilaisissa sohottamistouhuissa...Joten kun yhden onnistuin löytämään, niin sen otin ihan omin luvin leluista lainaani. Ensin kun jonkun aikaa lankaa olin pyöritellyt oman pääni mukaan, keksin että Googlehan taas pelastaa tilanteen. Nostepinne-tutoriaaleja löytyi jos jonkinmoisia ja niístä pari katsottuani homma alkoi luistamaan heti paremmin. Langan aloituspään kiinnitin kumilenksulla, kuten jossakin videossa kehoitettiin tekemään. Sitten lankaa kieputellaan kepin ympärille diagonaalisesti alhaalta ylös, jolloin lanka alkaa muodostaa X-kirjaimen muotoa. Sitten työkalua pyöritetään itsensä ympäri samaan aikaan, kun lankaa laitetaan sen ympärille. Tyylejä on varmasti monenlaisia -  itse tein alun niin, että tein muutaman lankakiepin aina samaan kohtaan ja sitten siirsin pyöritin keppiä enemmän kerralla. Kun lankaa alkoi olla vähän enemmän ympärillä, aloin laittaa lankaa vieri viereen niin, että keppiä liikutetaan joka kiepautuksella pikkuisen. Youtube-videoista saa varmasti selkeämmän kuvan, jos tämä homma alkoi kiinnostaa!

 

 

 

Tälläiset niistä sitten tuli, aikas hyvät ekoiksi sanoisin :) Hitaampaa puuhaa kuin tavallinen keriminen, mutta varmaankin maksaa vaivansa takaisin neuloessa.  Nämä kolme pientä kerää tulivat yhdestä 50g:n vyyhdistä, mutta metrejä siinä onkin kaksi ja puoli sataa!

 

Pilkuttomat peukut

 

Kerällä-kirjasta löytyikin toinen toteuttamisen arvoinen malli, jonka sovelsin kotoa löytyneisiin, ohjetta paksumpiin lankoihin sopivaksi. Ohje oli vähän epäselvästi tehty, joten oikeastaan tässä on ohjeen mukaista vain rannekkeen joustinneule (oikeat silmukat kiertäen) ja sisäpuolelle lämmikkeeksi jäävät langan päät. Peukalot jätin vaille pilkkuja, koska pientä perfktionistia ja kausittaista järjestyksen ystävää olisi ärsyttänyt, jos ja kun pilkut eivät olisi menneet tasaisin välein niin kuin kämmenosiossa. Katotaan sitten kylmemmällä, paleleeko peukut! Pilkkujen väritys sentään on vähän vapaamuotoisemmin toteutettu, langanpätkien järjestyksen laitoin ilman tarkempaa suunnitelmaa eivätkä tumput ole samanlaiset keskenään. Ekat tein itselle, mutta kun vauhtiin kerran pääsin, tein toisen pienemmänkin parin pukinkonttia odottamaan.

 

Lankana näissä on itse luonnonvärjätty Virtain Villan 3-säikeinen suomenlampaanvilla. Kävin pari kesää sitten Helsingin Työväenopiston värjäyskurssilla, jossa sai värjätä puolisen kiloa villaa, lähinnä luonnosta kerätyillä kasveilla. Langoista tein yhden villahaalarin pojalle ja jämälangoista sai ainakin nämä tumput tehtyä, pikkuisen jäi vielä ekstraa. Kivaa hommaa tuo värjääminen, suosittelen kurssille menoa! Omassa keittiössä olisi turhan sotkuista hommaa ja melkoisen hidastakin, kurssilla kun voi laittaa lankanyssäkkänsä toistenkin väripataan keittymään. Eikä sitä yksin jaksaisi kilotolkulla haalia värjäysmateriaaliakaan. Kivaa olisi joskus kokeilla värjäystä ulkoilmassakin, Strömsö-tyyliin puuhastella kauniissa kesäilmassa :)

 

Isommat tumput sisältävät ainakin seuraavia värejä: Vaaleanharmaa (värjäämätön, ranneekkeessa), kokenilli (kuolleista kirvoista saatava punainen, näillä muuten värjätään marjajugurtteja punaisemmaksi by the way; pohjaväri), krappi (peukut ja kavennusosa kämmenestä, kokenillin värinen loppui kesken), pilkuissa loistavat pihlaja, kanerva, lupiini, keltasipuli, punasipuli, nokkonen + krappi sekä tiikerinkaunosilmä, jonka kukkia yksi kurssilaisista oli kerännyt ja kuivannut kukkapenkistään aikamoisen määrän kurssia varten.

 

Pikkutumput on myös värjätty kokenillilla, mutta koska olivat vasta toisessa liemessä (vahvoissa liemissä voi värjätä useampaan otteeseen) ja pohjalankana niissä luonnonvalkoisen ja harmaan sekoitus, on lopputuloksena kivan tyttömäinen vadelma-kanervaväritys. Rannekkeet ja peukut ovat kanervasta. Pilkuiksi laitoin ylellisen pehmeää Debbie Bliss Andes-lankaa (65% babyalpakkaa, 35% silkkiä - aiai!), jota löytyi jämistä vähäsen. Saas nähdä, miten käyttäjällään lumipenkassa kestävät, kun on kovin löyhäkierteistä lankaa, mutta ainakin sormia pehmoisesti lämmittävät.