keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Vielä oli kesää

 
 






Arkitouhujen alettua elokuun lopulla karkasimme viikoksi vielä lomatunnelmiin Kreetan kuumuuteen. Hellevaatetta olisi toki kannattanut ommella jo heinäkuussa, mutta kukapa olisi uskonut lämpöaallon jatkuvan koko kuun ja pidemmällekin? Ennen reissua sain vielä jotain tekaistua mukaan, tässä pari kuviin asti päässyttä yksilöä.

Oma mekkoni on äitini kangaskätköistä löytynyttä ohuehkoa puuvillajerseytä, veikkaisinpa olevan peräisin 90-luvulta. Mekko on tehty ilman kaavaa ja ehkäpä juuri siksi siihen tuhrautuikin aikaa, vaikka kovin simppeliltä näyttääkin. Kuvista ei käy ilmi, mutta yläosa on kaksinkertainen. Takaosa on rypytetty kumilangalla kauttaaltaan, reilun sentin välein. Etukappale on jonkin verran pidempi, jotta rinnoille olisi enemmän tilaa, ja ylimääräinen pituus on rypytetty sivusaumaan. Etukappaleen reunassa on framilon-kuminauhaa valumisen ehkäisemiseksi, takakappaleella taas järeämpää tavallista kumpparia. Helmaosa on rypytetty vyötärölle framilonilla, sitä kokeilin ensimmäistä kertaa ja vaikutti kätevälle tavalle rypyttää siististi, saaden lopputuloksestakin joustavan. Helman reunan jätin huolittelematta, niin kuin kepeässä kesämekossa sopiikin.

Tytön mekko on samalla singoalla-kaavalla tehty kuin tämäkin, mutta hihansuista jätin kuminauhat pois, jolloin tuli tuollainen kiva perhoshiha. Kukkatrikoo on tilattu joskus Sampsukalta ja hihat puolestaan imetyspaidasta ylijäänyttä Jemmaa Verson puodista. Tällainen puuvilla-elastaani-trikoo ei toki laskeudu niin hyvin kuin viskoosisempi edeltäjänsä, mutta silti tykkään tästä jopa enemmän, iloinen yhdistelmä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti