Isänpäivälahjukset ja lähileggarit

Ompelurintamalla on ollut hyvin hiljaista viime ajat, mutta tulipahan jotain tehtyä tässä kuussakin. Pojan kanssa kävimme parina maanantaina työväenopiston kurssilla painamassa isänpäivälahjat. Kurssin kuvauksessa sanottiin, että kurssilla voi painaa tai maalata tyynyliinan tai t-paidan, mutta meillä kun sattui sopivia kankaita olemaan valmiiden tuotteiden sijaan, niin niillä mentiin. Lapsonen sai itse valita värit ja töpöttää kankaalle, minä ompelin jälkikäteen kauppakassiksi ja t-paidaksi. Kiva idea opettajalta oli, että maalattava alue kannattaa rajata maalarinteipillä, jolloin lopputulos on huoliteltu, vaikka itse maalaus olisikin abstraktimpi tapaus. Taatakin sai oman kassinsa, joka matkasi jo Tampereelle. Enempää ei lapsosen kärsivällisyydellä olisi noilla kerroilla tehtykään, mutta innostunut poika oli sen vähän aikaa, jonka jaksoi! Kivoja tällaiset kurssit, kun pääsee kunnon kankaanpainantatilassa tekemään yhdessä ja vähän tartuttamaan käsillätekemisen iloa lapseenkin. Kotona tulee sattuneesta syystä vähemmän tehtyä tällaisia sotkuisempia hommia.

 

Kassiin ompelin pussisaumat, jotka tekevät kassista siistin myös sisäpuolelta ja saumoista kestävät. Näppärä tekniikka, jota en itse ole aiemmin kokeillutkaan. Sopii hyvin myös saumurittomalle ompelijalle, koska siihen tarvitaan vain suoraa ommelta. Ensin ompelin kappaleet nurjat puolet vastakkain noin 5mm päästä reunasta, käänsin kassin oikeat puolet vastakkain ja ompelin noin sentin päästä edellisestä saumasta. Saumanvarat jäävät sisälle "pussiin" eivätkä rispaannu.

 

T-paitoja mies on pyytänyt ompelemaan iät ja ajat, sainpahan nyt yhden tehtyä edes. Leikkelin suosikkipaidan mukaan ja aikas hyvä tuli, saumatkaan ei kierrä niin kuin esikuvassaan.

Mustat saumurinlangat houkuttelivat surauttamaan jotain muutakin mustaa, joten eilen leikkelin ja tänään ompelin itselleni leggarit. Ensimmäiset laatuaan, vaikka monesti sellaiset Indiskan valmistamat mulla jalassa onkin. Niistä otin siis myös kaavan näihin, sopiva malli kun on ollut. Materiaalina on Itäväylän toiselta puolen Marimekon ystävämyynneiltä löytynyt villaviskoositrikoo, jota onkin metritolkulla (olin ostamassa 180cm, mutta myyjä tarjosi kahden metrin hinnalla loppupakkaa, jossa olikin reilusti enemmän). Kuminauhan löysin Tokmannilta, joka on myös tähän ihan kivenheiton päähän avattu juuri. "Uusi, parannettu laatu" vakuutti - saapa nähdä käytössä. Varsinaiset lähileggarit siis, kun tarvikkeet löytyivät tästä ihan huudeilta! Tykkäisin kyllä tukea ompelutarvikeliikettä ennemmin, mutta lähin sellainen,  Tikata, on metromatkan päässä Itiksessä. Toki ihan lähellä siis sekin, mutta innostuksen iskiessä sekin voi olla liikaa! Siellä olisi myös Eurokangas, mutta nykyään kankaat tulee tilattua oikeastaan netistä, pieniä suomalaisia putiikkeja tukien. Hassuahan se sinänsä on tilata vaikka Lapista tänne pääkaupunkiin, josta luulisi löytyvän kaikkea, mutta eipä vaan löydykään. Nettikaupat tekevät ostamisesta kyllä ihanan helppoa, välillä vähän liiankin...Vielä kun keksisivät, miten saisi kotoa käsin hypisteltyä ja nähtyä värit ihan oikeina.

 

Onko teillä tapana tukea lähikauppoja käsityötarvikkeita hankkiessa vai ostatteko sieltä mistä halvimmalla/vaivattomammin saa?


Ps. Pahoittelen tuotteiden ryppyisyyttä, silitysrautaan ei tässä taloudessa juuri jakseta tarttua.