Pieniä suuria sanoja

Kuumat kesälomaterkut! Enää ei villasukkien lämpöä kaipaa, mutta kylläpä vaan mieltä lämmitti, kun tässä päivän eräänä huomasin Ravelryssa erään kanadalaisnaisen niitä kehuneen! Mahtava tää interneetti, ihan tuntee olonsa kansainväliseksi, vaikkei kotomaasta poistuisikaan. Ja miten voikaan iloa tuottaa nimenomaan tuntemattomien kommentit! Ehkä kaunein kuulemani kohteliaisuus tuli juurikin eräältä junan kanssamatkustajalta pari vuotta sitten. Sokea tai ainakin näkökyvyltään rajoittunut nainen istui vastakkaisella puolella käytävää ja aikansa minun ja puolitoistavuotiaan poikani matkantekoa seurattuaan totesi, että meillä on ihana äiti-lapsisuhde, sen aistii siitä kuinka kauniisti pojan kanssa juttelen. Nykymenoa kuunnellessa saattaisi nainen olla toistakin mieltä, mutta siihen rauhalliseen kesähetkeen monesti aina mielessäni palaan, kun on tarve toppuutella omaa tiuskimista.

Pitäisi itsekin vain aina tilaisuuden tullen huomata aukaista suunsa, livauttaa pari kaunista sanaa ja tuottaa toisillekin hyvää mieltä. Niin monta kertaa sitä vain päänsä sisällä muita ihastelee, muttei sanotuksi saa.

(Kuvan ilmapuntari ei liity tapaukseen, mutta näillä astelukemilla hattivatteja on odotettavissa ennen pitkää.)

Silmu(- ja solmu)sukat

Tulikin tehtyä sitten kuitenkin toiset sukat, kun uudet langat polttelivat pussissa. Käytiin lasten ja vanhempieni kanssa toukokuisella kevätretkellä Sastamalan Herra Hakkaraisen talossa (ihana paikka muuten Mauri Kunnaksen kirjoja lukeneille!) ja samalla kadulla sattui sopivasti olemaan herttainen Käsityöpuoti Silmu & Solmu. No okei, ihan vahingossa ei sinne päädytty, täytyyhän mahdolliset kässäkohteet selvittää etukäteen :) Dropsin langat olivat silloin kaikki alessa ja Fabeleita hypistellessäni mieleen muistui kiva sukkamalli, jonka voisi niistä edullisesti väsätä. Yleensä en näistä pätkävärjätyistä sukkalangoista niin välitä, mutta tässä mallissa värien vaihtuminen tapahtuu vähän piilossa ja päälle muodostuu kiva kuvio yksivärisestä langasta. Leppoisa malli ja nopsasti valmistuivat, kun alkuun sai aina jännittää, minkä värinen raita sieltä seuraavaksi putkahtaakaan! Äkkiseltään näyttävät vaikeampitekoisilta kuin ovatkaan, oikeaa ja nurjaa vain tarvitaan. Vähän isot näistä ehkä tuli, mutta nähtäväksi jää, miten sitten käytössä ja pesussa käyttäytyykään tämä lanka. Ekat sukat siis Fabelista mulla ja ainakin näin neulomistuntuman mukaan sanoisin, että hyvä hinta-laatusuhde on kyllä. Silmussa ja Solmussa olisi ollut vaikka mitä hypisteltävää, mutta näiden lisäksi ostin vain toista sukkalankaa ja pari pitsivetskaria. Kiva kesäpaikka tuo Sastamalan Vammala vaikutti olevan puutaloineen ja järvineen, kurvatkaahan kesälomareissut pikkukaupungin kautta!

Broken seed stitch socks
lanka: Drops Fabel + Fabel Print, värit 100 & 901
puikot: 2,5mm

Arkisukat

Päivää pitkästä aikaa! Kevät on kiitänyt vauhdilla eikä aikaa (tai ainakaan jaksamista) ole omille jutuille juuri jäänyt. Nyt sentään jotain tipahti puikoilta valmiina. Optimistisesti kudin on kiertänyt Budapestissa ja pari kertaa Tampereellakin, mutta kotona kuitenkin tekeytyivät kuten arkisukkien kai kuuluukin. Malli oli ihan kiva ja helppo tehdä ja ohjekin ilmainen ja hyvä. Vähän enemmänkin haastetta olisi voinut olla, mutta sitten eivät olisi valmistuneet ehkä ikinä (nytkin meni kaiken kaikkiaan 2,5kk, vaikka nopsastihan nämä neuloisi jos vain tekisi). Seuraavaksi pitänee palata isomman neuleen kimppuun, joka on edelleen samassa pattitilanteessa.

Hermione's Everyday Socks
Knitlob's Lair Väinämöinen, Krookus, 64g
Puikot 2,5mm

Kuvissa näkyvät leggarit olen myös jossakin välissä ehtinyt hurauttaa, Nanson trikoota Triteksiltä (ostettu pari vuotta sitten jo).

Puolimatkan probleema

200 grammaa ja 800 metriä takana, samanmoiset edessä. Sitten pitäisi olla tämä valmiina, mikäli ei lanka lopu kesken. Saas nähdä.

Jatsirätti

Silmiin osui kerän loppu jotakin puuvillalankaa, josta teki mieli tekaista tiskirätti. Ravelrysta kahlasin läpi ilmaisia ohjeita, joista silmiin osui kaunis Jazz Age Washcloth. Sepä sattui sopivasti - ystävällä on tuloillaan jazz-henkiset pippalot, joihin emme pääse osallistumaan. Nopea virkattava oli tämä, illassa olisi valmistunut, mutta langanpäiden päättely on heikko kohtani. Oiva postitettava pieni lahjus tästä tuli.

Pyöräilypipa kahden lapsen taktiikalla

Ompelut ovat jääneet lähes totaalisesti viime aikoina, iltaisin ei jaksa eikä oikein viitsikään saumurilla hurruutella, kun lapset ova nukkumassa. Akuutti tarve pipolle, sellaiselle pojan pyöräilykypärän alle mahtuvalle, antoi idean seuraavanlaiseen ihmiskokeeseen. Jos kerran lapset eivät nuku, niin tehdään sitten yhdessä! Pipasta oli hyvä aloittaa eksperimentit, etenkin kun törmäsin oikein Mallikelpoiseen ohjeeseen.

Alku alkoi lupaavasti - nuorimmainen uimaan kankaaseen ja vanhemmalle kaavapaperia dinosaurusten jäljentämiseen. Molemmat olivat hetken aivan fiiliksissä, miksi en ollut keksinyt tätä aiemmin? Muutamaa sekuntia myöhemmin pienempi oli jo ruttaamassa lautasella kaavapaperia (kätevää muuten, että lapsella on ruokalautasen kokoinen pää!) ja isompi sännännyt keittiön pöydän alle maustekaapista haettu strösselipurkki kaverinaan...Välikohtauksen jälkeen kaava ja kangas olivat nopeasti leikattu ja sitten vaan ompelemaan. Kuopuksella on suuri kiinnostus johtoja ja koneiden polkimia kohtaan, joten hänen kohtalokseen koitui istua sitterissä ompeluaika. Isompi pääsi saumurointituoliin, jossa selät vastatusten poljimme ja ohjasimme nämä muutamat saumat. Ja valmista tuli! Tai no melkein, kääntöaukko on vielä ompelematta kiinni, mutta eihän se sieltä sisäpuolelta näy.

Aikas hyvänkokoinen ja -mallinen tuli, mahtuu varmasti ainakin tämän kesän ja ehkäpä seuraavankin (tein -4cm väljyydellä päänympäryksestä). Korkeutta on sen verran, että voi joko hyvin taittaa reunan tai sitten pitää ruttupipona, jos sellaisesta tykkäilee enemmän. Keltainen tupsuhan tähän kävisi passelisti, muttei olisi sitten kypäräystävällinen enää.

Ihmiskoe onnistui kutakuinkin odotetulla ja toivotulla tavalla, katsotaan milloin jatkoa seuraa!

Perjantain pelastuslounas: perunarieskat

Nopea, lapsiystävällinen (niin valmistus- kuin syömismielessäkin), gluteeniton, laktoositon, kaupaton (edellyttää jääkaapilta muusinjämiä). Perunarieska it is! Alkuperäinen resepti löytyy Tommin Isyyspakkaus-blogista. Vehnäjauhot korvasin kaurajauhoilla ja kaurahiutaleina käytin gluteenittomia, normihuituloissa kun saattaa olla gluteenia eksyneenä. Tuosta satsista tuli meillä kolme pellillistä, joista parempiin suihin meni heti 2/3 suoraan uunista, Keijua ja Oltermannia kyytipoikanaan. Pieni Spiderman pani omiinsa vielä meetvurstia ja kääri rullaksi, itse tuunasin osan edelliseltä päivältä jääneellä feta-turkkilainen jugurtti -uuniperunatäytteellä. Mahtava jämälounas!