Nuorinkin nimen sai

Joskus kaikki menee niin kuin pitääkin, vaikka paniikin pitäisi jo nostaa päätään. Niin kuin olisi ennalta tarkoitettu asioiden menevän jonkin suunnitelman mukaan, josta ei itse vielä tiennytkään. Näin kävi tytön nimiäismekkoa tehdessä, onneksi! Olin jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni uuden mekon juhlia varten - veljensä käyttämä haalari tuntui liian poikamaiselta ja suvussa muuten käytetty kastemekko liian viralliselta vapaamuotoisiin nimiäisiin. Materiaalina suunnittelin käyttäväni kuitenkin kyseisestä mekosta ylijääneitä raakasilkin paloja  (joita äitini säilöi kymmenisen vuotta ja antoi sitten mulle) sekä anopilta saamiani vanhoja pitsejä - virkattuja, nauhamaisia, käsin tyynyliinoihin ommeltuja.

Sopivan kaavan kuvittelin löytyvän Ottobre-lehdistä, joista yleensä saa kaavan vaatteeseen kuin vaatteeseen, ainakin soveltamalla. Jostain syystä sopivantyylistä kaavaa ei kuitenkaan löytynyt ja kuvittelin joutuvani itse sen kaavoittamaan. Mutta kas, Tampereen reissulla sain äitiltä pari alkuvuonna ilmestynyttä Suuri Käsityö -lehteä (lehti on nyt jossakin, voin tarkistaa numeron myöhemmin, jos sitä joku kaipailee) ja siellähän se oli, täydellinen mekkomalli kauluksineen päivineen! Ohje oli tarkoitettu jerseystä ommeltavaksi, mutta oli sen verran väljä, että ajattelin sen soveltuvan ihan sellaisenaan silkillekin. Ja kas, silkkiä oli juuri sopiva määrä jäljellä, vain pienet tilkkuset jäivät yli. Hihoja siitä ei olisi saanut, mutta kaapista löytyi myös sopivan väristä bambujoustista ja resoria. Tyynyliinan pitsi oli juuri sen pituinen, että siitä riitti koristusta mekon ympäri. Pääntien huolitteluun olisi pitänyt leikata vinonauhaa, mutta kuin ihmeellä olemattomasta nauhavarastostani löytyi tarvittava pätkä luonnonvalkoista kanttinauhaa. Vetskariksi olisi pitänyt laittaa piiloketju, mutta kun tavallinen spiraaliketjukin löytyi sopivassa värissä ja pituudessa, niin pakkohan se oli käyttää! Kaikki ainekset olivat siis kasassa (ilman kotoa poistumista!) ja isompi lapsi päivän anopin kanssa touhuamassa, voisiko paremmin ompeluprojekti alkaa? Juhliinkin oli aikaa vielä melkeinpä viikko :)

Ensimmäistä kertaa elämässäni yhdistin joustavaa ja joustamatonta kangasta vaatteessa. Ei ihan taiteen sääntöjen mukaista kai, mutta ihan hyvin tuntui toimivan ainakin mekossa, jota ei montaa kertaa pestä :) vähän ryppyjä tuli yhdistävään saumaan, mutta ne ei pitsin alta onneksi näy.

 

Valitettavasti joudutte tyytymään lapsettomiin kuviin, sillä kasvottomalla linjalla mennään tässä blogissa, ainakin mitä lapsiin tulee. Juhlissa tyttö oli koko ajan sylissä ja mekko rutussa, joten eipä niistä oikein selkoa olisi saanutkaan. Nämä kuvat on juhlien jälkeen otettuja, ryppyineen päivineen.

Ihana mekko tästä tuli, ihanampi on tytön upouusi nimi ja kaikkeista ihanin on tyttö itse <3