Pillimehun* muotoiset hernepussit

 



Tetran muotoiset hernepussit naapurin kolmevuotiaalle. Näitä olen yhden satsin omalle ja toisellekin naapurin poikaselle tehnyt - kiva ja nopsasti tehty, toivon mukaan mielikuvitusta herättelevä ja liikkumaan kannustava lahja. Ohjeen katsoin alunperin muistaakseni täältä, mutta eipä se mitään rakettitiedettä ole. Tehdään kuten neliskanttinen pussi, mutta neljäs sivu ommellaan kohtisuoraan kolmatta sivua vasten. Näyttää ehkä vaikeampi tekoiselta siis kuin onkaan, ainakin itsellä on välillä vaikeuksia miettiä näitä kolmiulotteisia kappaleita. Marimekon tilkut omista kätköistä ja herneet kuiva-ainekaapista (ostettu tosin täytteeksi; Pirkka luomu hernekeitto ajaa asian, jos soppaa tekee kerran pari vuodessa mieli).

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa, ehkä saisin muitakin tekeleitä kuvatuksi vihdoin luonnonvalossa, jei! Onnekasta uutta vuotta, palataan ensi vuonna viimeistään!

*Nykyään ovat kaikki kai kantikkaita, mutta nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ennen vanhaan Tripitkin olivat tetroja. Niin paljon hauskempi muoto!

Valoa kohti

Vuoden pimein aika on meillä mennyt pojan synttäreitä viettäessä, vähän on jouluakin valmisteltu. Jotain on lahjaksikin valmistunut, mutta muuten ovat saaneet puikotkin levätä, uni on vienyt voiton. Onneksi päivät tästä taas pitenevät ja blogikin kenties piristyy!

Jospa jouluna saisi silmukan tai pari rauhassa tehdä, lasten herttaisten nukkuessa - paljon muuta en toivokaan. Rentouttavaa joulua itse kullekin!

Sweet dreams - unipussi

Potkareiden ja pallopaidan kankaiden jämistä syntyi unipussi pienimmälle. Vuori on joustofroteeta myös, ihanan pehmoista bambua Triteksiltä. Kaava Ottobre 5/2006, josta tein epämääräisen välikoon (pienempi kokovaihtoehto 56/68 vaikutti jo liian lyhyeltä, lisäsin kymmenen senttiä pussin pituuteen). Taakse lisäsin myös leikkaussauman kuten edessä, niin riitti kankaan korkeus silläkin puolella. Pari yötä tässä on jo pötkötelty ja ilmeisen kauniita unia nähtykin, kun on rauhassa lapsonen nukkunut!

 

Tämä oli kiva pikainen ompelus ja ennen kaikkea tarpeellinen. Kaikki neppareiden osasetkin menivät heti ekalla yrittämällä kunnolla paikoilleen, jee!

Makeat pöksyt

 

Missä välissä meidän vauva venähti? Koon 56 potkarit kävivät jo hyvin pieniksi, ompelimpa siis kahta kokoa isommat Sokerihiirestä.

No onhan näissä vielä kasvunvaraa, mutta välikokoa 62 ei olisi kannattanut enää tehdä, kun olisivat vaikka huomenna voineet olla jo pienet. Kaava pienelle potkijalle hyväksi havaittu, Ottobre 4/2013.

Kalenterikuu

 

 

Jouluhössötys kuuluu joulukuuhun, mitäpä sitä aiemmin stressailemaan. Ainoa, mikä pitää mieluusti hankkia marraskuun puolella, on joulukalenteri. Viime vuosina sille ei ole oikein ollut tarvetta, mutta nyt havahduin siihen, että poika onkin jo niin iso, että voisi kalenterin kanssa joulun tuloa odottaa. Niinpä kun perjantai-iltana luin Kemikaalicocktailin Nooran loistavasta makujoulukalenterista, päätin että sellainen on meidänkin pienelle kulinaristille saatava!

 

Siispä lauantaiaamuna tilkkulaatikkoa penkomaan! Joukosta löytyi vanha kappaverho, joka jouluisine pampuloineen sopi kalenterin pohjaksi kuin nakutettu. Suunnilleen toisiinsa sopivista tilkuista leikkelin random-kokoisia taskuja, jotka sitten ompelin reunoistaan kankaalle.

Vähän aikaa mietin, miten numerot merkkaisin, kunnes uusin suosikkilaitteeni Dymo tuli mieleen. Nyt pääsi punainenkin nauha testiin, sille siis napsuttelin päivien numerot sekä pari bonustekstiä. Pojan synttärit osuu samalle kuulle, joten synttärit ja tietty jouluaatto saivat erityismaininnan! Nuhan takia jäi illan pikkujoulut juhlimatta, mutta sainpahan kalenterin ajoissa valmiiksi.

 

Ensimmäisiin luukkuihin sujahti lakua, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita sekä nimiäiskoristeluista jääneitä minivaahtokarkkeja. Kyllä oli poika aamuisesta tontun herkkupaketista mielissään, kovasti oli halua etsiä niitä enemmänkin...Vielä pitäisi kehitellä kalenterille jokin parempi paikka, maalarinteipillä ei raukka pysynyt seinällä kahta minuuttia kauempaa.

 

 

 

Tässä vielä kalenterin saajan otos, ei pöllömpi ilta-auringon vangitseminen kaksivuotiaalta!

Kolme kuukautta ompelujonossa

Odottavan aika on pitkä. Arvatkaa kuinka pitkältä tämän paidan kappaleista on tuntunut, kun ne ovat kolme kuukautta odottaneet pääsevänsä paidaksi? Ja nyt en liioittele yhtään - leikkasin tämän ja muutaman muun vaatteen nimittäin ennen tyttösen syntymää viime hetken "vielä-on-kaksi-kättä-vapaana-pakko-ommella"-maniassa, mutta ennen pitkää (tasan 3 kk sitten, oho!) lapsonen päätti syntyä ja enpähän sitten ihan kaikkia ehtinytkään ommella. Ompelemiseen ei lopulta muuta tarvittu kuin isä-poika-kauppareissu ja vähän piti muistella miten tuo nepparilista nyt ommeltiinkaan, mutta hyvin män! Neppareiden väriä en osannut päättää, joten laitoin nyt sitten molempia nappilaatikosta löytyneitä. Kaava on Ottobren, mallia en nyt tähän hätään muista. Hyväksi havaittu, pari paitaa olen sillä jo aiemmin tehnyt. Koko 92 , toivottavasti pidennetyillä hihoilla. Kangas vaihtarina saatua Metsolan joustofroteeta, nepparit Karnaluksista ja resori omista kätköistä löytynyttä.

 

Köyhän naisen Bahamat

Tampereen kirpparikierroksella mukaan tarttui laivastonsinistä merseroitua puuvillaa, Fidasta 5,50e / 300g. Vähän liian kiiltävää matan ystävälle enkä ihan varma ole tosta väristäkään, mutta en nyt osannut olla ostamattakaan. Made in Italy, mutta Jakobsdals Kamgarnsspinneri Göteborgista on valmistajana, nimensä puolesta vaikuttaa aika muinaiselta tuottajalta. Eipä juuri tietoa äkkiseltään löytynytkään, varmaan on lopettanut tai vaihtanut nimensä kyseinen puulaaki. Tai vaihtanut lihaisampaan toimialaan. Ravelryn mukaan tätä lankaa on joillain muillakin neulojilla jemmassa, kaksi tähteä olivat vain antaneet. Toivottavasti osoittautuu paremmaksi ostokseksi!

 

 

 

Aika ysäriä, ehkäpä tekisin jotain vähemmän marine-henkistä kuitenkin? Kuva: www.tomfolio.com

 

Onkos teillä tapana etsiä kirppiksiltä materiaaleja? Koukulla on tällä hetkellä tulossa jotain muutakin kierrätysmatskusta, mutta siitä lisää kunhan valmistuu!

 

Isänpäivälahjukset ja lähileggarit

Ompelurintamalla on ollut hyvin hiljaista viime ajat, mutta tulipahan jotain tehtyä tässä kuussakin. Pojan kanssa kävimme parina maanantaina työväenopiston kurssilla painamassa isänpäivälahjat. Kurssin kuvauksessa sanottiin, että kurssilla voi painaa tai maalata tyynyliinan tai t-paidan, mutta meillä kun sattui sopivia kankaita olemaan valmiiden tuotteiden sijaan, niin niillä mentiin. Lapsonen sai itse valita värit ja töpöttää kankaalle, minä ompelin jälkikäteen kauppakassiksi ja t-paidaksi. Kiva idea opettajalta oli, että maalattava alue kannattaa rajata maalarinteipillä, jolloin lopputulos on huoliteltu, vaikka itse maalaus olisikin abstraktimpi tapaus. Taatakin sai oman kassinsa, joka matkasi jo Tampereelle. Enempää ei lapsosen kärsivällisyydellä olisi noilla kerroilla tehtykään, mutta innostunut poika oli sen vähän aikaa, jonka jaksoi! Kivoja tällaiset kurssit, kun pääsee kunnon kankaanpainantatilassa tekemään yhdessä ja vähän tartuttamaan käsillätekemisen iloa lapseenkin. Kotona tulee sattuneesta syystä vähemmän tehtyä tällaisia sotkuisempia hommia.

 

Kassiin ompelin pussisaumat, jotka tekevät kassista siistin myös sisäpuolelta ja saumoista kestävät. Näppärä tekniikka, jota en itse ole aiemmin kokeillutkaan. Sopii hyvin myös saumurittomalle ompelijalle, koska siihen tarvitaan vain suoraa ommelta. Ensin ompelin kappaleet nurjat puolet vastakkain noin 5mm päästä reunasta, käänsin kassin oikeat puolet vastakkain ja ompelin noin sentin päästä edellisestä saumasta. Saumanvarat jäävät sisälle "pussiin" eivätkä rispaannu.

 

T-paitoja mies on pyytänyt ompelemaan iät ja ajat, sainpahan nyt yhden tehtyä edes. Leikkelin suosikkipaidan mukaan ja aikas hyvä tuli, saumatkaan ei kierrä niin kuin esikuvassaan.

Mustat saumurinlangat houkuttelivat surauttamaan jotain muutakin mustaa, joten eilen leikkelin ja tänään ompelin itselleni leggarit. Ensimmäiset laatuaan, vaikka monesti sellaiset Indiskan valmistamat mulla jalassa onkin. Niistä otin siis myös kaavan näihin, sopiva malli kun on ollut. Materiaalina on Itäväylän toiselta puolen Marimekon ystävämyynneiltä löytynyt villaviskoositrikoo, jota onkin metritolkulla (olin ostamassa 180cm, mutta myyjä tarjosi kahden metrin hinnalla loppupakkaa, jossa olikin reilusti enemmän). Kuminauhan löysin Tokmannilta, joka on myös tähän ihan kivenheiton päähän avattu juuri. "Uusi, parannettu laatu" vakuutti - saapa nähdä käytössä. Varsinaiset lähileggarit siis, kun tarvikkeet löytyivät tästä ihan huudeilta! Tykkäisin kyllä tukea ompelutarvikeliikettä ennemmin, mutta lähin sellainen,  Tikata, on metromatkan päässä Itiksessä. Toki ihan lähellä siis sekin, mutta innostuksen iskiessä sekin voi olla liikaa! Siellä olisi myös Eurokangas, mutta nykyään kankaat tulee tilattua oikeastaan netistä, pieniä suomalaisia putiikkeja tukien. Hassuahan se sinänsä on tilata vaikka Lapista tänne pääkaupunkiin, josta luulisi löytyvän kaikkea, mutta eipä vaan löydykään. Nettikaupat tekevät ostamisesta kyllä ihanan helppoa, välillä vähän liiankin...Vielä kun keksisivät, miten saisi kotoa käsin hypisteltyä ja nähtyä värit ihan oikeina.

 

Onko teillä tapana tukea lähikauppoja käsityötarvikkeita hankkiessa vai ostatteko sieltä mistä halvimmalla/vaivattomammin saa?


Ps. Pahoittelen tuotteiden ryppyisyyttä, silitysrautaan ei tässä taloudessa juuri jakseta tarttua.

Aasialaiset kotiapulaiset

 

Vielä löytyi pari testattavaa mallia Kerällä-kirjasta, sitten laitan hyvän kiertoon :) Tiskirätti, jossa on Chinese waves-niminen neulos sekä japanilainen tawashi-pesusieni. Molempiin käytin lankakorista löytynyttä riittoisaa puuvilla-pellavaa, josta olen jo yhden rätin tehnyt tuliaisiksi aiemmin ja vieläkin siitä saisi jotain tehtyä.

Kiinalaiset aallot muodostuivat helposti oikeilla silmukoilla ja pinnasta tuli mukavan eläväinen. Tekniikkaa voisi hyödyntää myös muissa töissä. Tawashin virkkauskin oli oikein leppoisaa puuhaa, näitäkin voisi tehdä enemmän. Valmistui myös todella vikkelään, sopisivat hyvin vaikka viime hetken tuliaisiksi. Jäykähkö lanka soveltui myös paremmin virkkuuseen kuin neulontaan.

 

Molempien ohjeet olivat taas hieman puutteelliset (ilmeisesti kirja on kirjoitettu hopulla eikä ohjeita ole testineulottu/-virkattu muiden kuin kirjailijan itsensä toimesta?), joten satuinpahan hakemaan netistä, josko löytyisi apuja sieltä. Ja kas, molempiin malleihin löytyi kattavammat ohjeet ja aivan ilmaiseksi ja mikä merkittävintä -  julkaistu kauan ennen kirjaa. Joten mietinpä vain, mistä inspiraatio näihin malleihin on syntynyt?

Otin apurit heti käyttöön ja molemmat vaikuttavat kivoilta käytössäkin. Molemmissa on hinkkaukseen sopiva epätasainen pinta, joten kuivuneetkin tahrat lähtivät helposti hellasta. Tawashi on kaiketi tarkoitettu tiskaukseen, mutta sopi kyllä hyvin tiskialtaan ja hellan jynssäykseenkin. Miinuksena langasta lähtevät kuidut, ehkäpä se helpottaa pesujen myötä. Aika paksujakin nämä ovat, joten kuivuvat hitaasti. Mutta näitähän voi pestä koneessa vaikka kuinka monta kertaa ja imukykykin vain paranee ajan saatossa!


Malli: Tiskirätti ja japanilainen pesusieni tawashi, Kerällä-kirjasta. Vastaavat ilmaiset ohjeet täällä ja täällä
Lanka: paksuhko puuvilla-pellava, vyöte hukassa
Puikot: puiset 4,5mm
Koukku: 4mm
Itselle uutta: Chinese waves-pinta

 

Kuvat on otettu Nokia Lumia 1020:lla, jolla on tehty myös nämä värikikkailut :)

V niin kuin välityö

 

Hitaampien projektien välissä on kiva tehdä välitöitä, jotka valmistuu joutuisasti. Niin kuin nämä saappaisiin menevät sukat pojalle, joille tuli tarve edellisten jäätyä pieniksi. Vihreä ja musta lanka eivät ihan riittäneet, joten tulikin sitten tällaiset palokärjet. Oranssilla virkkasin myös V-kirjaimet, jottei olisi niin yksinäinen tuo helottaja, tulipahan nimikoituakin samalla kerholaisen sukkaset :)

Näissä sukissa kokeilin myös neulomista neljällä puikolla viiden sijaan, niin kuin jossain suositeltiin. Ihan kivasti se toimi ja ehkä hieman nopsempaa tulikin tehtyä, kun ei tarvinnut koko ajan olla vaihtamassa puikkoa. Jotenkin tuo kolmeen jakaminen tuntuu itsestä silti oudolta, etenkin jos silmukat eivät mene tasan. Taidanpa pidättäytyä vanhassa hyväksi havaitussa!

Malli: omasta päästä, koko 27 (28 silmukkaa)
Lanka: kasvivärjätty Virtain villan 3-säikeinen sekä joku musta kerän loppu
Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot
Itselle uutta: sukka neljällä puikolla viiden sijaan, nimikointi virkkaamalla

Onkos teillä tapana tehdä montaa työtä toistensa lomassa vai teettekö kiltisti yhden aina valmiiksi? Ja miten nimikoitte lasten villavaatteet vai nimikoitteko ollenkaan?

Kuningaspipa ja Pickles-maniaa

 

Päädyin jokin aika sitten norjalaisen lankapuoti Picklesin sivuille. Voi mikä onni ja autuus, ihania (ja osin ilmaisiakin) malleja sivut täynnä! Kivoja lankojakin siellä oli, mutta niistä pidättäydyin toistaiseksi erossa vero- ja tullimaksut mielessäni. Useimmissa malleissa on yksi vaatekoko ilmainen ja tasapuolisuuden nimissä ilmainen koko vaihtelee. Asusteissa on kokonaan ilmaisiakin malleja ja sieltä pisti silmääni erityisesti tämä Kukkulan kuningas -pipa. Vähän erilainen pipomalli lapsille, pojille kun tuntuu olevan vähän huonommin malleja muutenkin. Tykkään myös tuosta, että joustinneuleen reuna ei ole suora vaan menee siksakkina muodostaen kruunun, itse en olisi moista keksinyt!

 

Tämä siis mielessäni Tampereen reissulta, vanhempieni taloyhtiön tavaranvaihtohuoneesta, mukaan tarttui sähkönsininen keränloppu, jonka näin heti pipon yläosan värinä. Kävin Kerässä seuraavana päivänä ja siellä odotteli sopivasti yksi keltainen kerä pehmeää Debbie Bliss Baby Cashmerino -lankaa kruunuksi. Aika ruotsalaiset värit, mutta kävisivät sähkönsinisen talvihaalarin kanssa yksiin.

Kotiin päästyäni katsoin ohjetta tarkemmin ja laskeskelin, etteivät lankani ehkä riittäisikään, koska pipo tehdään kaksinkertaisella langalla. Ajattelin sitten säästellä ja teinkin vain yksinkertaisella pipon päättelyitä vaille valmiiksi. No aika ohuthan siitä tuli ja myöskin kovin Heja Sverige! / Tre Kronor -henkinen. Siispä päätin purkaa koko jutun, todistetusti niitä jotenkin epäsopivia ei tule kuitenkaan käyttäneeksi. Punnitsin vanhalla vaa'allani keltaisesta kerästä jääneen osan ja tulin siihen tulokseen, että saattaisi juuri ja juuri riittääkin, vaikka tekisin tuplapaksuudella. Varmuuden vuoksi tein kruunusta vähän ohjetta matalamman (näyttää myös mielestäni paremmalta näin, yläosa on vastaavasti saman verran korkeampi) ja riittihän se! Sinisen sekaan laitoin jämäkeristä löytyneen turkoosin/vaalean sinisen langanlopun ja molemmat kuluiva lähes loppuun. Näin väristäkin tuli kiva sekoitus ja länsinaapurihenkisyys on tipotiessään.

Kiva pipa tästä tuli ja uskoisin, että poikakin sitä suostuu käyttämään. Kruunuosuuden lanka on sen verran pehmeää, että luulisin "tää on villanen, en käytä" -vaiheesta huolimatta menevän mukisematta. Nopeasti valmistui, vaikka teinkin kahteen kertaan :)



Välillä kuninkaatkin pysähtyvät syömään iltapalaa...



kunnes on taas aika sännätä...

 

hallitsemaan valtakuntaa!
 

Malli: King of the Castle, koko 3-4y

Langat: Debbie Bliss Baby Cashmerino ja jämälankoja, kaksinkertaisena

Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot

 

 

 

Picklesin malleista on yksi toinen vielä puikoilla ja kolmanteenkin langat hommattuna, niistä lisää myöhemmin!

Hyvästit kieriville kerille

 

Ajauduin tässä eräänä päivänä Lankaterapiaa-blogiin, jossa upeiden neuleiden lisäksi silmiini pisti kapistus nimeltä kerinpuikko (engl. nostepinne). En ollut tällaisesta kuullutkaan, mutta vaikutti varsin näppärältä, koska sen avulla vyyhdistä saa kerittyä lankakerän, jota voi alkaa käyttää sisältä päin. Eli kerän pitäisi pysyä nätisti paikallaan eikä pyöriä sohvan alla neuloessa, kuten tavallisella lankapallolla tuppaa käymään. Tokihan voisi ostaa myös kerintävekottimet kotiin, mutta sitä en ole nähnyt ainakaan vielä tarpeelliseksi. Ainakin Lankatalo Priimassa ja Kerässä on saanut vyyhdin keriä tai jopa kerityttää sellaisella ilmaiseksi, ja monestihan langat ovat jo valmiiksi sen tyyppisellä kerällä, että loppupään pystyy kerän sisältä kaivamaan aloitusta varten. Käsin keriminen on myös ihan meditatiivista puuhaa tai jopa sosiaalista, jos tuolin selkämyksen sijaan ottaa kaverin avuksi :)

Mutta nyt mulla oli pari pientä vyyhtiä huivilankaa (odottamassa ensimmäistä kolmiohuiviprojektiani), jotka sopivasti odottivat kerimistä. Ja koska en sattunut kerinpuikkoa omistamaan, rupesin katsomaan ympäriltäni sopivaa kepukkaa siihen tarkoitukseen. Ensin löysin puisesta astiasta irronneen kahvan, mutta aikani pyöriteltyäni totesin sen liian lyhyeksi ja ohueksi tuohon tarkoitukseen. Sitten sen hokasin - rytmikapula! Eikä mikä tahansa palikka, vaan ala-asteella itse sahattu (mahdollisesti) tai ainakin hiottu! Jossain leluissa ne ovat siis säästyneet tähän päivään, aluksi ihan muskarileikeissä, sittemmin erilaisissa sohottamistouhuissa...Joten kun yhden onnistuin löytämään, niin sen otin ihan omin luvin leluista lainaani. Ensin kun jonkun aikaa lankaa olin pyöritellyt oman pääni mukaan, keksin että Googlehan taas pelastaa tilanteen. Nostepinne-tutoriaaleja löytyi jos jonkinmoisia ja niístä pari katsottuani homma alkoi luistamaan heti paremmin. Langan aloituspään kiinnitin kumilenksulla, kuten jossakin videossa kehoitettiin tekemään. Sitten lankaa kieputellaan kepin ympärille diagonaalisesti alhaalta ylös, jolloin lanka alkaa muodostaa X-kirjaimen muotoa. Sitten työkalua pyöritetään itsensä ympäri samaan aikaan, kun lankaa laitetaan sen ympärille. Tyylejä on varmasti monenlaisia -  itse tein alun niin, että tein muutaman lankakiepin aina samaan kohtaan ja sitten siirsin pyöritin keppiä enemmän kerralla. Kun lankaa alkoi olla vähän enemmän ympärillä, aloin laittaa lankaa vieri viereen niin, että keppiä liikutetaan joka kiepautuksella pikkuisen. Youtube-videoista saa varmasti selkeämmän kuvan, jos tämä homma alkoi kiinnostaa!

 

 

 

Tälläiset niistä sitten tuli, aikas hyvät ekoiksi sanoisin :) Hitaampaa puuhaa kuin tavallinen keriminen, mutta varmaankin maksaa vaivansa takaisin neuloessa.  Nämä kolme pientä kerää tulivat yhdestä 50g:n vyyhdistä, mutta metrejä siinä onkin kaksi ja puoli sataa!

 

Kankaiden yön kotiutus

Kyllä tänä syksynä nyt käsityön ystävää hemmotellaan ja kukkaron nyörejä koetellaan! Vain viikko Neulojien yön jälkeen oli nimittäin Kankaiden yö. Taas iltayhdeksästä aamuyhdeksään tarjouksia ja postikuluttomuuksia ja muita kaupallisia ketkuja pienen ihmisen päänmenoksi. Me satuimme olemaan Tampereella tuolloin, mutta kyllä sitä kylässäkin voi tietokoneelle hetkeksi livahtaa :) Maltilliset kangasostokseni, jotka äsken kotiutin postista, esittelen tässä postauksessa.

Verson Puodista söpöä Sokerihiiri-joustofroteeta (potkuhousut tytölle, kasvaa edellisistä ulos = todellinen tarve, eikös?)

Majapuulta ihanaa vattuneulosta (liivimekko tytölle) sekä Nestori Miikkulais-aiheista trikoota (paita pojalle).

 

Majapuulta mukaan napsuttelin myös ihania Polkka Jamin postikortteja, joista erityissuosikkini tässä.

Aivan erityinen poika täyttää kohta kolme vuotta, hälle tämä aito ja alkuperäinen Pupu Tupuna -kortti kultaisella kolmosella! Itse en liiemmin tuosta jänöstä välitä, mutta poika niitä on tykännyt lueskella, kun miekkosen lapsuudesta ovat kirjat säästyneet. Kaupan päälle sain vielä tonttukortteja, jipii! Majapuulta siis nämäkin.

Katsotaan, josko uudet ostokset saisivat uneliaan ompeluinnostuksen taas heräämään, ihania ovat!

Pilkuttomat peukut

 

Kerällä-kirjasta löytyikin toinen toteuttamisen arvoinen malli, jonka sovelsin kotoa löytyneisiin, ohjetta paksumpiin lankoihin sopivaksi. Ohje oli vähän epäselvästi tehty, joten oikeastaan tässä on ohjeen mukaista vain rannekkeen joustinneule (oikeat silmukat kiertäen) ja sisäpuolelle lämmikkeeksi jäävät langan päät. Peukalot jätin vaille pilkkuja, koska pientä perfktionistia ja kausittaista järjestyksen ystävää olisi ärsyttänyt, jos ja kun pilkut eivät olisi menneet tasaisin välein niin kuin kämmenosiossa. Katotaan sitten kylmemmällä, paleleeko peukut! Pilkkujen väritys sentään on vähän vapaamuotoisemmin toteutettu, langanpätkien järjestyksen laitoin ilman tarkempaa suunnitelmaa eivätkä tumput ole samanlaiset keskenään. Ekat tein itselle, mutta kun vauhtiin kerran pääsin, tein toisen pienemmänkin parin pukinkonttia odottamaan.

 

Lankana näissä on itse luonnonvärjätty Virtain Villan 3-säikeinen suomenlampaanvilla. Kävin pari kesää sitten Helsingin Työväenopiston värjäyskurssilla, jossa sai värjätä puolisen kiloa villaa, lähinnä luonnosta kerätyillä kasveilla. Langoista tein yhden villahaalarin pojalle ja jämälangoista sai ainakin nämä tumput tehtyä, pikkuisen jäi vielä ekstraa. Kivaa hommaa tuo värjääminen, suosittelen kurssille menoa! Omassa keittiössä olisi turhan sotkuista hommaa ja melkoisen hidastakin, kurssilla kun voi laittaa lankanyssäkkänsä toistenkin väripataan keittymään. Eikä sitä yksin jaksaisi kilotolkulla haalia värjäysmateriaaliakaan. Kivaa olisi joskus kokeilla värjäystä ulkoilmassakin, Strömsö-tyyliin puuhastella kauniissa kesäilmassa :)

 

Isommat tumput sisältävät ainakin seuraavia värejä: Vaaleanharmaa (värjäämätön, ranneekkeessa), kokenilli (kuolleista kirvoista saatava punainen, näillä muuten värjätään marjajugurtteja punaisemmaksi by the way; pohjaväri), krappi (peukut ja kavennusosa kämmenestä, kokenillin värinen loppui kesken), pilkuissa loistavat pihlaja, kanerva, lupiini, keltasipuli, punasipuli, nokkonen + krappi sekä tiikerinkaunosilmä, jonka kukkia yksi kurssilaisista oli kerännyt ja kuivannut kukkapenkistään aikamoisen määrän kurssia varten.

 

Pikkutumput on myös värjätty kokenillilla, mutta koska olivat vasta toisessa liemessä (vahvoissa liemissä voi värjätä useampaan otteeseen) ja pohjalankana niissä luonnonvalkoisen ja harmaan sekoitus, on lopputuloksena kivan tyttömäinen vadelma-kanervaväritys. Rannekkeet ja peukut ovat kanervasta. Pilkuiksi laitoin ylellisen pehmeää Debbie Bliss Andes-lankaa (65% babyalpakkaa, 35% silkkiä - aiai!), jota löytyi jämistä vähäsen. Saas nähdä, miten käyttäjällään lumipenkassa kestävät, kun on kovin löyhäkierteistä lankaa, mutta ainakin sormia pehmoisesti lämmittävät.

Nuorinkin nimen sai

Joskus kaikki menee niin kuin pitääkin, vaikka paniikin pitäisi jo nostaa päätään. Niin kuin olisi ennalta tarkoitettu asioiden menevän jonkin suunnitelman mukaan, josta ei itse vielä tiennytkään. Näin kävi tytön nimiäismekkoa tehdessä, onneksi! Olin jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni uuden mekon juhlia varten - veljensä käyttämä haalari tuntui liian poikamaiselta ja suvussa muuten käytetty kastemekko liian viralliselta vapaamuotoisiin nimiäisiin. Materiaalina suunnittelin käyttäväni kuitenkin kyseisestä mekosta ylijääneitä raakasilkin paloja  (joita äitini säilöi kymmenisen vuotta ja antoi sitten mulle) sekä anopilta saamiani vanhoja pitsejä - virkattuja, nauhamaisia, käsin tyynyliinoihin ommeltuja.

Sopivan kaavan kuvittelin löytyvän Ottobre-lehdistä, joista yleensä saa kaavan vaatteeseen kuin vaatteeseen, ainakin soveltamalla. Jostain syystä sopivantyylistä kaavaa ei kuitenkaan löytynyt ja kuvittelin joutuvani itse sen kaavoittamaan. Mutta kas, Tampereen reissulla sain äitiltä pari alkuvuonna ilmestynyttä Suuri Käsityö -lehteä (lehti on nyt jossakin, voin tarkistaa numeron myöhemmin, jos sitä joku kaipailee) ja siellähän se oli, täydellinen mekkomalli kauluksineen päivineen! Ohje oli tarkoitettu jerseystä ommeltavaksi, mutta oli sen verran väljä, että ajattelin sen soveltuvan ihan sellaisenaan silkillekin. Ja kas, silkkiä oli juuri sopiva määrä jäljellä, vain pienet tilkkuset jäivät yli. Hihoja siitä ei olisi saanut, mutta kaapista löytyi myös sopivan väristä bambujoustista ja resoria. Tyynyliinan pitsi oli juuri sen pituinen, että siitä riitti koristusta mekon ympäri. Pääntien huolitteluun olisi pitänyt leikata vinonauhaa, mutta kuin ihmeellä olemattomasta nauhavarastostani löytyi tarvittava pätkä luonnonvalkoista kanttinauhaa. Vetskariksi olisi pitänyt laittaa piiloketju, mutta kun tavallinen spiraaliketjukin löytyi sopivassa värissä ja pituudessa, niin pakkohan se oli käyttää! Kaikki ainekset olivat siis kasassa (ilman kotoa poistumista!) ja isompi lapsi päivän anopin kanssa touhuamassa, voisiko paremmin ompeluprojekti alkaa? Juhliinkin oli aikaa vielä melkeinpä viikko :)

Ensimmäistä kertaa elämässäni yhdistin joustavaa ja joustamatonta kangasta vaatteessa. Ei ihan taiteen sääntöjen mukaista kai, mutta ihan hyvin tuntui toimivan ainakin mekossa, jota ei montaa kertaa pestä :) vähän ryppyjä tuli yhdistävään saumaan, mutta ne ei pitsin alta onneksi näy.

 

Valitettavasti joudutte tyytymään lapsettomiin kuviin, sillä kasvottomalla linjalla mennään tässä blogissa, ainakin mitä lapsiin tulee. Juhlissa tyttö oli koko ajan sylissä ja mekko rutussa, joten eipä niistä oikein selkoa olisi saanutkaan. Nämä kuvat on juhlien jälkeen otettuja, ryppyineen päivineen.

Ihana mekko tästä tuli, ihanampi on tytön upouusi nimi ja kaikkeista ihanin on tyttö itse <3

Neulojien yön saalis

Tiiätte varmaan sen tunteen, kun kannattais tehdä jotain muuta (järjen ääni), mutta jokin vetää vain tekemään toisin. No, viime perjantaina olis ollut järkevää mennä ajoissa nukkumaan tai ainakin valmistella lauantaisia lapsen nimijuhlia. Mutta mitä tekeekään hän? Ohimennen huomaa Nyt-liitteen Facebook-päivityksestä, että tänäänhän on Neulojien yö! Klo 21-9 tarjouksia ja muuta mukavaa nettikaupat pullollaan. (http://www.neulojat.com/) Se siitä nukkumaanmenosta ja tavara-ahdistuksesta, tää on ihan once in a lifetime -tapaus! Lasten nukuttamisen jälkeen siis hiippailin koneelle ja kävin kaikkien mukana olleiden kauppojen tarjonnan läpi sukkelaan. Tai menihän siinä tietysti tunti jos toinenkin, mutta olihan niitä kauppojakin. Suurin osa oli itselle tuntemattomia, varmaankin yhden naisen putiikkeja.

Oikeastaan etsin vain lankoja tähän (http://www.pickles.no/garland-tee/), mutta tarjolla ei tuntunut olevan näin kesäisiä lankoja juurikaan (vaikka kuvittelin niitä juuri olevan alessa). Melkein olin jo luovuttaa, kunnes passelit löytyivät Tuuliviiristä (http://tuuliviiri.valmiskauppa.fi/). Puuvilla-bambulankaa, täyteen hintaan tosin, mutta postikuluitta. Paketti saapui eilen ja mukana oli myös yllärikaupanpäällisenä paketillinen neuloja! Vähän pelkäsin pelkän kuvan perusteella ostaa lankaa, koska hypistelytuntumaa ja oikeaa väriäkään on vaikea saada kuvasta selville. Onneksi oikein kivalta langalta vaikuttaa, jee!

 

 

 

Pakkohan sitä oli vähän myös testata, että onko sopivaa kyseiseen malliin. Ja olihan se, ainakin näin pienessä koossa koklattuna. Sormet syyhyää jo tekemään totakin paitaa, mutta siinä nyt ei ainakaan taida olla järjen hiventä näillä keleillä...

 

 

 

 

Lisäksi sorruin tilaamaan Succaplokilta (http://www.etsy.com/shop/Succaplokki?ref=shop_sugg) pari juttua, jotka nekin saapuivat jo tänään. Sormusta olin katsellut aiemmin jo Kerässä, mutta kun nyt oli mahkut saada se missä värissä tahansa ja tietyn kokoisena ja vielä -20%, niin olin aika valmista tavaraa :) Sormus on siis puikkomitta, mutta esteettisyyden nimissä mä sen hankin. Lisäksi ostin kätsyn neliönmuotoisen viivottimen, jolla voi laskea neuleen tiheyden (silmukat/5cm). Tällaiseenkaan en ole aiemmin törmännyt muilta valmistajilta, aika huikea keksintö, sanoisin! Kaupan päälle kaikki yölliset ostajat saivat robotin (puikkomitta/avaimenperä) ja tiettyyn kellonaikaan tilaustaan napsutelleet myös muutaman postikortin. Ja vielä ilmaiset postikulut tässäkin.

 

 

 

 

 

Sormuksesta on hankala saada tarkkaa kuvaa, kun ei oikein suostu tarkentamaan läpikuultavaan objektiin. Nämä kaikki neronleimaukset on siis valmistettu kierrätysmuovista ja vieläpä Suomessa! Hyvin näyttävät menevän kansainvälisestikin kaupaksi Etsyssä, kiva jos maailmaa valloitetaan näilläkin keinoin. Sormuksen kämmenpuolelle jää hauska teksti "KNIT or DIE!". Siltä se kieltämättä tällä hetkellä tuntuukin, kun ei malttaisi puikoista päästää irti millään.