Pikasurautus: Pinnityyny

 

 

 

 

Nelivuotiaalle neitokaiselle tekaisin pinnityynyn synttärilahjaksi. Ideaa katsoin Mekkotehdas-kirjasta, muistin Kuperkeikkakodissakin tällaisen ihanuuden syntyneen aikoinaan. Aikas herkku tästä mun mielestä tuli, ja tais kelvata myös touhukkaalle tukankasvattajalle.

Pillimehun* muotoiset hernepussit

 



Tetran muotoiset hernepussit naapurin kolmevuotiaalle. Näitä olen yhden satsin omalle ja toisellekin naapurin poikaselle tehnyt - kiva ja nopsasti tehty, toivon mukaan mielikuvitusta herättelevä ja liikkumaan kannustava lahja. Ohjeen katsoin alunperin muistaakseni täältä, mutta eipä se mitään rakettitiedettä ole. Tehdään kuten neliskanttinen pussi, mutta neljäs sivu ommellaan kohtisuoraan kolmatta sivua vasten. Näyttää ehkä vaikeampi tekoiselta siis kuin onkaan, ainakin itsellä on välillä vaikeuksia miettiä näitä kolmiulotteisia kappaleita. Marimekon tilkut omista kätköistä ja herneet kuiva-ainekaapista (ostettu tosin täytteeksi; Pirkka luomu hernekeitto ajaa asian, jos soppaa tekee kerran pari vuodessa mieli).

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa, ehkä saisin muitakin tekeleitä kuvatuksi vihdoin luonnonvalossa, jei! Onnekasta uutta vuotta, palataan ensi vuonna viimeistään!

*Nykyään ovat kaikki kai kantikkaita, mutta nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ennen vanhaan Tripitkin olivat tetroja. Niin paljon hauskempi muoto!

Kalenterikuu

 

 

Jouluhössötys kuuluu joulukuuhun, mitäpä sitä aiemmin stressailemaan. Ainoa, mikä pitää mieluusti hankkia marraskuun puolella, on joulukalenteri. Viime vuosina sille ei ole oikein ollut tarvetta, mutta nyt havahduin siihen, että poika onkin jo niin iso, että voisi kalenterin kanssa joulun tuloa odottaa. Niinpä kun perjantai-iltana luin Kemikaalicocktailin Nooran loistavasta makujoulukalenterista, päätin että sellainen on meidänkin pienelle kulinaristille saatava!

 

Siispä lauantaiaamuna tilkkulaatikkoa penkomaan! Joukosta löytyi vanha kappaverho, joka jouluisine pampuloineen sopi kalenterin pohjaksi kuin nakutettu. Suunnilleen toisiinsa sopivista tilkuista leikkelin random-kokoisia taskuja, jotka sitten ompelin reunoistaan kankaalle.

Vähän aikaa mietin, miten numerot merkkaisin, kunnes uusin suosikkilaitteeni Dymo tuli mieleen. Nyt pääsi punainenkin nauha testiin, sille siis napsuttelin päivien numerot sekä pari bonustekstiä. Pojan synttärit osuu samalle kuulle, joten synttärit ja tietty jouluaatto saivat erityismaininnan! Nuhan takia jäi illan pikkujoulut juhlimatta, mutta sainpahan kalenterin ajoissa valmiiksi.

 

Ensimmäisiin luukkuihin sujahti lakua, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita sekä nimiäiskoristeluista jääneitä minivaahtokarkkeja. Kyllä oli poika aamuisesta tontun herkkupaketista mielissään, kovasti oli halua etsiä niitä enemmänkin...Vielä pitäisi kehitellä kalenterille jokin parempi paikka, maalarinteipillä ei raukka pysynyt seinällä kahta minuuttia kauempaa.

 

 

 

Tässä vielä kalenterin saajan otos, ei pöllömpi ilta-auringon vangitseminen kaksivuotiaalta!

Pelastin maailman

Mulla on tapana pelastaa töistä mukaan printtinäytteitä, nappeja, vetskareita sun muita nauhanpätkiä, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Alkuun haalin suunnilleen kaikki mitä irti lähti, mutta sittemmin touhuun on tullut joku roti ja otan vain sellaiset, joista oikeasti aion tehdä jotain - loppuja ollaankin kiikutettu esim. leikkipuistoihin askastelumatskuiksi. Näistä collegen/joustocollegen paloista piti tulla vauvalle jotain, mutta kun niitä hypistelin, niin kovasti halusivatkin huivin muotoon asettua. Harjattu nurja puoli tuntuisi kivalta kaulaa vasten, joten miksipäs ei. Tuubihuivi kävi mielessä, mutta ne alkaa kai olla jo nähty, joten ihan rehellinen, tavallinen kaulahuivi siitä piti tuleman.

Leikkelin paloista suunnilleen saman levyisiä ja saumuroin ne yhteen nurjat puolet vastakkain. Ajattelin ensi jättää saumat ihan vaan siten törröttämään, mutta ajattelin kuitenkin tikata litteäksi oikealta puolelta. Väliin keksin laittaa pompulanauhaa, jota on joskus tullut Marimekon tehtaanmyymälästä ostamassani ompelutarvikepussissa. Suurin osa siitä meni tyynyyn tereeksi, mutta sitä oli juuri sopiva pätkä vielä tähän käytettäväksi. Lopuksi huolittelin saumurilla vielä kaikki ulkoreunat ja lisäsin nauhaa myös päihin. Viimeisiä pätkiä ommellessani tajusin, että nauhan saa helpommin siksakilla pysymään kuin että suoralla ompeleella yrittää osua kapeaan nauhaan, johon pompulat on kiinnitetty. Tälläkin kertaa siis jotain uutta tuli opittua! Ja hyvä mieli jäi, kun sai vähän toisiinsa sopivia tilkkuja pois pyörimästä. Kaikki matskut löytyi kotoa, mikä on erittäin positiivista silloin kun innostus iskee. Jotenkin siitä tulee myös mukavin olo, kun saa jotain aikaiseksi jo olemassaolevista materiaaleista, ihan pienistäkin tilkuista -  melkeinpä en osaa mitään suunnitellakaan, jos olis kaikki maailman ainekset valittavina! Melkoisen pitkä siitä tuli, mutta onpahan mitä kieputtaa kaulan ympäri kylmemmälläkin kelillä. Tämä ei jäänyt itselle, vaan koko ajan tehdessä oli mielessä eräs rakas tyttönen, myöskin syksyllä syntynyt.

Terkkuja siis työkavereille, että nyt se maailma on pelastettu! Tai jos ei ihan, niin ainakin pari tilkkua kaatopaikan huipulta :)

College: tekstiiliteollisuuden printtinäytteitä
Pompulanauha: Marimekko