Oikein ja nurin

Joulun välipäivinä ostin itselleni lahjaksi Veera Välimäen Lankaleikki-kirjan, jonka kauniista ohjeista pääsi ensimmäisenä testiin tämä Oikein nurin. Ohuemmille tumpuille oli tarvetta, nämä alkavat olla vähän liikaa mittarilukemien kivutessa plussan puolelle. Vaikka hassuahan se on tähän aikaan vuodesta tehdä talvikampetta. Tai no joo, hassua tai ei oikeastaan yhtään, tänään kun katsoi ulos ikkunasta, niin ihan vuoden aikaan sopivaa vermettä on edelleen. Lankana Rowanin Lima, jota ostin joulun alla heräteostoksena pipalangaksi. Keriä tämän tästä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että väri muistuttaa liiaksi tukanväriäni eikä olisi ehkä eduksi yläpäässä. Kädet saivatkin näistä oivat lämmittimet, kovin ovat pehmoiset ja värikin passaa niin takkiin kuin iänikuisiin Clarksin mokkakenkiinkin. Vähän ovat kyllä jo käytössä nyppyyntyneet, ei kai kestä rattaiden lykkimistä tällaiset luksukset. Malli on hyvin simppeli ja miellyttää omaa silmää, vähän jopa liiankin yksinkertainen neulottava. Peukkukiilan lisäykset tehtiin mulle uudella tavalla, hyvin istuvat tumput kaiken kaikkiaan. Kuviin pääsi vain vasen käsi reppana, pitää vissiin vielä treenata kuvien napsimista ilman käsiä.

Rouva tässä hei!

 

Viime aikojen hiljaiselo blogin puolella on johtunut, oman saamattomuuden lisäksi, siviilisäädyn muutoksesta. Viime viikolla täräytimme naimisiin ja vaikkei isompia kemuja vielä vietettykään, olihan siinä muutama asia mietittävänä. Niin kuin perheen vaatettaminen esimerkiksi :)

Itselleni ostin 60-luvun vintagemekon, jota pienensin sopivammaksi. Joskus olen kuvitellut tekeväni häämekon itselleni, mutta ainakin tässä elämäntilanteessa vanhan muokkaus oli ihan tarpeeksi työläs homma. Vaihdoin niskassa ja kyljessä olleet lyhyet vetoketjut pitkään piiloketjuun (takasaumaan), otin sisään sivusaumoista sekä etumuotolaskoksista, irrotin hihat ja lyhensin olkaa sekä tein uuden rintamuotolaskokset ja lopuksi istutin hihat kaventaen miehustaa samalla. Kivaa mekossa oli erityisesti tuo kaulus ja rusetti, talvella käytännölliset pitkät hihat sekä kauniin kiemurainen, sopivasti hohtava kuosi. Miehelle löytyi siihen sointuva solmio Stockalta, josta musta pukukin hankittiin.

Lapsillemme halusin ja ehdinkin tehdä jotain omatekemää päälle. Pojalle virkkasin liivin näistä ja jämistä sai vielä tytölle tossut. Molempiin ohje löytyi Kat Coldinin Koukkuleikki-kirjasta, jossa on tosi kivoja virkkausmalleja lasten käyttöön. Tytölle virkkasin myös boleron (samaisesta kirjasta sekin) ja ompelin söpön mekkosen, jonka kankaasta poika sai rusetin kaulaansa. Niistä ei ollut kuvia ladattuna tähän hätään, mutta katsotaan, josko saisin koko outfitit esiteltyä tuonnempana.

Hääpäivä oli vallan ihana eikä rouvanakaan ole ollut ollenkaan hassumpaa <3

ps. Neulojien yönä pysyin tiukkana enkä ostanut mitään, wuhuu!

Neulojien yö tänään 14.12. klo 21-9!

 

Ensi yönä on taasen Neulojien yö. Katotaan, jaksaisko vähän edes valvoa. Aikaisin aamullakin vois varmaan vielä tehdä hyviä löytöjä. Ei sillä, että nyt mitään tarvitsisi, edellisetkin on vielä tekemättä. Ei mulla muuta, hyvät viikonloput! Ai niin ja ihanaista ystävänpäivää myös!

Palaamme asiaan erään virkatun vaatekappaleen kanssa ennen pitkää.

Vuoden pimeimmät sukat

 

 

 

Hämärähommia kerrassaan. Synkän värinen lanka, pimein aika vuodesta ja valottomin ajankohta päivästä, kun näitä ehti tekemään. Puikotkin vielä tummat ja huono valaistus, ettei pääsisi liikaa näkemään, mitä on tekemässä. Alku olikin aika kankeaa, kun näitä loppusyksystä aloittelin. Joulun maissa luulin lankaa lähes mustaksi, mutta tämän vuoden puolelle päästessä se olikin vihertävää, kuten muistelinkin. Alunperin nämä piti tulla itselle, mutta kun sopivasti miehen edelliset sukat hajosivat ja nämä osoittautuivat itselle vähän reiluiksi, teinkin niistä miekkoselle sopivat. Onneksi vyyhdissä oli yli 100g, muuten olisi loppunut ikävästi kesken. Mielestäni oikein passelit ovatkin miehelle niin kuvionsa kuin värinsäkin puolesta. Ja nimensä - Wan Jai tarkoittaa kullanmurua! Ihanan pehmeä lanka ja jänskä väri, saas nähdä miten käytössä kestää. Villavyyhdistä ostin reipas vuosi sitten, näköjään ei ole enää tätä lankaa siellä saatavilla eikä itse valmistajallakaan. Aika uniikit ja kivat sukat siis tuli! Palmikoiden teosta en niin välitä, mutta muuten kiva näitä oli tehdäkin, silloin kun jotain näki :) Kantapään kohdistuksessa oli ehkä ohjeessa jotakin hämminkiä, ainakin se meni mulla ekassa sukassa väärään kohtaan aluksi, mutta muuten oikein hyvä ohje. Malli on julkaistu kirjassa My Grandmother's Knitting: Family Stories and Inspired Knits from Top Designers, jonka joskus kirjastosta varasin, kannattaa vilkaista muutenkin!

 

Hämäräperäiset, omissa koivissani mallatut sukkakuvat päättäköön projektin asiaan kuuluvalla tavalla.

 

 

Malli: Wan Jai / Cookie A

Koko: 42

Puikot: 2,5mm

Lanka: Siren Two Socks / Pigeon Roof Studios 80% merino 10% cashmere 10% nylon, 103g

Ravelryssä: Wan Jai Socks



Keltaisen kaveri

 

 

Ensin oli Aarrekidin Puutarhassa-kuosi. Kivat kuviot ja vanha tuttu keltainen, violetti vähän vieraampana sävynä siinä. Syksystä asti on kiltisti odottanut ompeluinnostusta. Viikko sitten Tampereella piti tietty poiketa Kerän uusissa tiloissa ja mitäänhän en saisi ostaa, mutta sukkalankaa voi olla aina yksi kerä odottamassa, eikö voikin? Halusin testata Väinämöistä, josta oli vähän huonosti värejä jäljellä. Käsi hakeutui kerta toisensa jälkeen Krookukseen, saako tästä edes tykätä? Ei yhtään mun väri! Joskus vuonna 2007, kun leikin tummaverikköä, mulla oli jokunen violetti juttu. Ja lapsena tietty lilaa, vaaleanpunaisen ja pinkin kaverina. Päätin olla rohkea, sukista on helppo aloittaa uuden tuttavuuden kanssa. Matka jatkui Radiokirppikselle, josta mukaan tarttui froteehaalari tytölle. Eilen ruokakaupassa tulppaanien väriloisto houkutti ja mikäpäs väri sieltä sitten mukaan tarttui? Joku Pantonella on vissiin samankaltaisen herätyksen saanut (joskus aikoja sitten), täähän onkin vuoden väri 2014! Kaupallinen salaliitto tai ei, näillä väreillä mennään kevättä kohti!

Zorro tuli taloon

 

 

 

 

Satuinpa eilen juuri sopivaan aikaan vilkaisemaan Tyrnifarmareihin, josta onkin kehkeytynyt mun lemppariblogi! Siellä on nerokas tutoriaali nopsaan zero waste -mekkoon. Pakkohan sitä oli päästä testaamaan ja saman tein. Onneksi kotoa löytyi vielä Marimekon villaneulosta lyhyeen mekkoon riittävä määrä ja omaa aikaakin oli vielä melkein tunti jäljellä. Matsku osoittautuikin ihan täydelliseksi tähän malliin, koska venyy molempiin suuntiin ja laskeutuu nätisti. Zorron elkein sivalsin kankaan (no joo, z on väärinpäin). Kaksi saumaa hurautettavana ja mekkonen valmis, tadaa! Ihan zero waste -ajatusta en noudattanut, koska halusin hihaan vähän muotoa ja helmasta kellottuvan, mutta noita ylijäämiä voi vielä hyödyntää muissa jutuissa. Tulipa kerrasta sopiva ja niin mukava mekkonen! Ihan mustissa ei osaa tämä sankaritar kulkea, värikkäät villasukat pelastaa tilanteen.

Pikasurautus: Pinnityyny

 

 

 

 

Nelivuotiaalle neitokaiselle tekaisin pinnityynyn synttärilahjaksi. Ideaa katsoin Mekkotehdas-kirjasta, muistin Kuperkeikkakodissakin tällaisen ihanuuden syntyneen aikoinaan. Aikas herkku tästä mun mielestä tuli, ja tais kelvata myös touhukkaalle tukankasvattajalle.