Urbaani turbaani

Kiirusta pitää kotirintamalla, mutta jotain sentään valmistuu! Tilasin kotvanen sitten nettikaupasta Kerällä-kirjan, jossa on yksinkertaisia neulemalleja Kerän lankakauppiaan Jonna Hietalan suunnittelemana. Jos olisin kaupassa selannut kirjaa, niin olisi todennäköisesti jäänyt ostamatta, koska kauniiden kuvien lisäksi vaikuttivat mallit vähän turhankin simppeleiltä omaan makuun. Ainoana must-have mallina itselle oli tämä turbaanipipo, joka onkin yhdestä suosikkilangastani tehty. Enemmän kun kirjaa selailin, niin löysin kuin löysinkin ainakin lämpimien tumppujen ohjeen ja ehkä jotain muutakin koklattavaa.

Mutta takaisin pääasiaan eli pipaan. Taannoisella Tampereen reissulla kävin itse pääkallopaikalla ostamassa pari kerää ihanan pehmoista Palomaa, josta olen viime talvenakin tehnyt pannan ja kaulurin. Hetken aikaa puntaroin ruosteenvärisen ja tämän kirkkaamman oranssin välillä, räväkämpi vei voiton. Se sopinee hyvin tummansinisen toppatakkini kanssa sitten, kun kelit viilenee tarpeeksi. Ihan parissa tunnissa tämä ei syntynyt, niin kuin ohje antaa ymmärtää, sillä keskeytyksiä tuli luonnollisilta lähteiltä tämän tästä. Ja toisaalta en tykkääkään tehdä liian nopeasti valmista - paksuilla puikoilla tehdessä kun voi tulla sellainen olo, että "tässäkö tämä nyt sitten jo olikin". Ensimmäistä kertaa tuli tehtyä puolipatenttia, joka sopiikin tähän kuohkeaan lankaan oikein hyvin. Sen teko oli vähän kehnosti neuvottu kirjassa, mutta ystäväni Google antoi nopean ratkaisun (nurin neulomatta ottaessa pitää ottaa langankierto puikolle silmukan lisäksi, ohje ei tätä kertonut). Mukavahan tätä oli tehdä, sopii oikein hyvin ennen nukkumaanmenoa neulottavaksi, kun ei tarvitse kummempia ajatella tai nähdäkään tätä tehdessä ja pehmoinen lanka hellittelee väsyneitä käsiä. Lopputuloksesta jäin miettimään seuraavaa: iso pää + paksu tukka + vieläkin paksumpi, kirkkaana helottava pipa = taattu huomio päänupissa. Mutta eikös sisustusneuvo "jos et voi muuttaa tai peittää sitä, korosta sitä" päde pukeutumiseenkin? :)

Lanka: Debbie Bliss Paloma
Puikot: 8mm puiset Addi-pyöröt

Pelastin maailman

Mulla on tapana pelastaa töistä mukaan printtinäytteitä, nappeja, vetskareita sun muita nauhanpätkiä, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Alkuun haalin suunnilleen kaikki mitä irti lähti, mutta sittemmin touhuun on tullut joku roti ja otan vain sellaiset, joista oikeasti aion tehdä jotain - loppuja ollaankin kiikutettu esim. leikkipuistoihin askastelumatskuiksi. Näistä collegen/joustocollegen paloista piti tulla vauvalle jotain, mutta kun niitä hypistelin, niin kovasti halusivatkin huivin muotoon asettua. Harjattu nurja puoli tuntuisi kivalta kaulaa vasten, joten miksipäs ei. Tuubihuivi kävi mielessä, mutta ne alkaa kai olla jo nähty, joten ihan rehellinen, tavallinen kaulahuivi siitä piti tuleman.

Leikkelin paloista suunnilleen saman levyisiä ja saumuroin ne yhteen nurjat puolet vastakkain. Ajattelin ensi jättää saumat ihan vaan siten törröttämään, mutta ajattelin kuitenkin tikata litteäksi oikealta puolelta. Väliin keksin laittaa pompulanauhaa, jota on joskus tullut Marimekon tehtaanmyymälästä ostamassani ompelutarvikepussissa. Suurin osa siitä meni tyynyyn tereeksi, mutta sitä oli juuri sopiva pätkä vielä tähän käytettäväksi. Lopuksi huolittelin saumurilla vielä kaikki ulkoreunat ja lisäsin nauhaa myös päihin. Viimeisiä pätkiä ommellessani tajusin, että nauhan saa helpommin siksakilla pysymään kuin että suoralla ompeleella yrittää osua kapeaan nauhaan, johon pompulat on kiinnitetty. Tälläkin kertaa siis jotain uutta tuli opittua! Ja hyvä mieli jäi, kun sai vähän toisiinsa sopivia tilkkuja pois pyörimästä. Kaikki matskut löytyi kotoa, mikä on erittäin positiivista silloin kun innostus iskee. Jotenkin siitä tulee myös mukavin olo, kun saa jotain aikaiseksi jo olemassaolevista materiaaleista, ihan pienistäkin tilkuista -  melkeinpä en osaa mitään suunnitellakaan, jos olis kaikki maailman ainekset valittavina! Melkoisen pitkä siitä tuli, mutta onpahan mitä kieputtaa kaulan ympäri kylmemmälläkin kelillä. Tämä ei jäänyt itselle, vaan koko ajan tehdessä oli mielessä eräs rakas tyttönen, myöskin syksyllä syntynyt.

Terkkuja siis työkavereille, että nyt se maailma on pelastettu! Tai jos ei ihan, niin ainakin pari tilkkua kaatopaikan huipulta :)

College: tekstiiliteollisuuden printtinäytteitä
Pompulanauha: Marimekko



Porkkana-linssi-kookoskeitto ja kurpitsansiemenmuffinssit

 

Saimme tänään viehättävää tyttöseuraa kotiimme ja mikäs sen mukavampaa kuin lounastaa yhdessä vailla kiirettä. Kovin ihmeellisiin suorituksiin ei tässä arjen pyörityksessä ehdi, joten tässä pari simppeliä ja mukiinmenevää reseptiä, jotka valmistuvat nopsaan perusaineksista. Soppa on täysin omasta päästä (siksi niin easy-peasy kuin olla vain voi), muffinssien ohje on sovellettu Kaksplussan 10/2013 reseptistä kaapin antimet huomioiden. Ihan kelpo lounas näistä tuli - ravitsevaa, edullista ja helppoo ku mikä, voiko sitä enempää vaatiakaan tavalliselta torstailta?

Porkkana-linssi-kookoskeitto

3 reilun kokoista porkkanaa
2 dl punaisia linssejä
4 dl kookosmaitoa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
muita mausteita oman maun mukaan, inkivääri kävis täydellisesti tai chili, jos haluaa vähän potkua

Laita vesi kiehumaan, lisää liemikuutio. Huuhtele linssit ja pilko porkkanat, heitä kasvisliemen sekaan kypsymään. Lisää kookosmaito ja odota, että porkkanat ja linssit kypsyvät. Tässä kohtaa vois lisätä vaikka palan raastettua inkivääriä sekaan. Mutta jos ja kun sitä ei ole, niin ei hätää, surauta sauvasekoittimella soseeksi. Nyt voit viimeistään tarkistaa maun tai tehdä kuten tämän naisen tyyppisillä hotkoilla on tapana eli kauho lautaselle ja syö ja mieti maustamista vasta syötyäsi mahasi täyteen. Kyytipojaksi sopii raejuusto tai vaikka muffinsseista ylijääneet siemenet.

Kurpitsansiemenmuffinssit

2 kananmunaa
1 dl oliiviöljyä
1 dl maitoa
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2 tl leivinjauhetta
1 tl oreganoa
1/2 tl suolaa

päälle
maitoa
kurpitsansiemeniä


Sekoita kaurahiutaleet maitoon ja anna turvota hetki. Lisää kaikki muut aineet joukkoon ja sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa taikina isoihin muffinssivuokiin ja sivele pinnalle maitoa ja ripottele kurpitsansiemeniä koristeeksi. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoile lämpimänä sopan seurana.

Pitkästä aikaa puikoilla

Varma syksyn merkki kotikutojalle on, kun tekee taas mieli kaivaa puikot penaalista ja käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan. Paras aika vuodesta. Viime vuonna aloitin vähän turhan suuritöisellä projektilla (josta kertonen myöhemmin lisää), joten nyt päätin startata perusmeiningillä eli sukilla. Jämälangat kehiin ja eikun kutomaan! Tosin olivat ensimmäiset pojalle tekemäni sukat (ellei vauvan töppösiä lasketa) enkä raitojakaan ole ladellut naismuistiin. Peruskantapää, mutta kärkikavennukset ja silmukointi varpaissa Cookie A:n (mahtava sukkasuunnittelija, tsekkaapa vaikka Sukkia. Rakkaudella.) tyylillä. Jotain uutta, jotain vanhaa ja ennen kaikkea sopivan nopsaan valmistuvaa, ilman sen suurempaa aivotoimintaa. Näpsäkän lyhyet puikot mahdollistivat myös uuden multitaskingin, neulo ja imetä -combon. Kyllä, hartiajumitus on taattu tällä yhdistelmällä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi oman kässätuokion eteen, kun saa vielä pidellä sylissä pienintä rakasta lankojensekoittajaa <3

 

Langat: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin ja Cascade Yarns Heritage (jämälangoista)

Puikot: puiset 2,5 mm

Lopputulos: sopivan kokoiset, aikas kivat raitaramput

Tarina alkaa

Tästä se alkaa, kaikenlaisten kotona syntyvien asioiden ja ideoiden esiinmarssi. Pääpaino tulee varmaankin olemaan neulomuksilla ja ompeluksilla, mutta ehkä joku syötäväkin tekele mahtuu mukaan, kuka tietää! Tervetuloa mukaan!