Pikkusiskosta pikkusiskolle

 

Tyttösemme sai nimiäislahjaksi neljä kerää osuvan nimistä Pikkusisko-lankaa, joista syntyi syksyn mittaan tällainen tunikamekkonen. Ekaa kertaa tuli luotua ja pääteltyä silmukat tuollaisella binding-systeemillä - aika kiva tapa saada siisti reuna ja vähän jotain jännitystä simppeliin malliin. Lanka ei ole näköjään kovin anteeksiantavaista (käsiala on kuvissa kovin epätasaisen näköistä, vaikka jopa höyrytin tämän), mutta älkäämme antako sen häiritä. Nyt ei puutu enää kuin kylmemmät kelit, joilla tällasta vois käyttää! Ja ehkä yksivärinen aluspaita.

 

Malli: Favourite tunic / Pickles

Lanka: Novita Pikkusisko ja Cascade Yarns Heritage (keltaiset tehosteet)

Puikot: 3mm



Uuden vuoden ryhdistäytyminen

Tänä vuonna yritän

- istua ja seistä selkä suoremmassa, eritoten käsitöitä tehdessäni. Aina kun huomaan olevani lysyssä, suoristan selkäni. Tauolta palaava astangajooga ja uusi tulokas pilates auttakoon sillä tiellä.

- käyttää aiemmin ostetut langat ja kankaat, ennen kuin haalin lisää. Uusia saan hankkia vain, jos on todellinen tarve ja ehdin tehdä niistä saman tien. Uutuuden viehätys katoaa ihanistakin matskuista aika pian, valitettavasti. Aina tekisi mieli aloittaa siitä uusimmasta ihanasta, vaikka olis edellisetkin tekemättä! Josta pääsemmekin seuraavaan kohtaan:

- tehdä ainakin yhden projektin loppuun ennen kuin aloitan kokonaan uuden. Liian moni keskeneräinen juttu ahdistaa.

- kirjoittaa blogiin viikottain, ainakin mikäli on jotakin raportoitavaa.

Katsotaan, jääkö kaikki kohdat yrityksen tasolle, luvata en uskalla :) mitäs uusia kujeita teillä on tälle vuodelle?

Pillimehun* muotoiset hernepussit

 



Tetran muotoiset hernepussit naapurin kolmevuotiaalle. Näitä olen yhden satsin omalle ja toisellekin naapurin poikaselle tehnyt - kiva ja nopsasti tehty, toivon mukaan mielikuvitusta herättelevä ja liikkumaan kannustava lahja. Ohjeen katsoin alunperin muistaakseni täältä, mutta eipä se mitään rakettitiedettä ole. Tehdään kuten neliskanttinen pussi, mutta neljäs sivu ommellaan kohtisuoraan kolmatta sivua vasten. Näyttää ehkä vaikeampi tekoiselta siis kuin onkaan, ainakin itsellä on välillä vaikeuksia miettiä näitä kolmiulotteisia kappaleita. Marimekon tilkut omista kätköistä ja herneet kuiva-ainekaapista (ostettu tosin täytteeksi; Pirkka luomu hernekeitto ajaa asian, jos soppaa tekee kerran pari vuodessa mieli).

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa, ehkä saisin muitakin tekeleitä kuvatuksi vihdoin luonnonvalossa, jei! Onnekasta uutta vuotta, palataan ensi vuonna viimeistään!

*Nykyään ovat kaikki kai kantikkaita, mutta nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ennen vanhaan Tripitkin olivat tetroja. Niin paljon hauskempi muoto!

Valoa kohti

Vuoden pimein aika on meillä mennyt pojan synttäreitä viettäessä, vähän on jouluakin valmisteltu. Jotain on lahjaksikin valmistunut, mutta muuten ovat saaneet puikotkin levätä, uni on vienyt voiton. Onneksi päivät tästä taas pitenevät ja blogikin kenties piristyy!

Jospa jouluna saisi silmukan tai pari rauhassa tehdä, lasten herttaisten nukkuessa - paljon muuta en toivokaan. Rentouttavaa joulua itse kullekin!

Sweet dreams - unipussi

Potkareiden ja pallopaidan kankaiden jämistä syntyi unipussi pienimmälle. Vuori on joustofroteeta myös, ihanan pehmoista bambua Triteksiltä. Kaava Ottobre 5/2006, josta tein epämääräisen välikoon (pienempi kokovaihtoehto 56/68 vaikutti jo liian lyhyeltä, lisäsin kymmenen senttiä pussin pituuteen). Taakse lisäsin myös leikkaussauman kuten edessä, niin riitti kankaan korkeus silläkin puolella. Pari yötä tässä on jo pötkötelty ja ilmeisen kauniita unia nähtykin, kun on rauhassa lapsonen nukkunut!

 

Tämä oli kiva pikainen ompelus ja ennen kaikkea tarpeellinen. Kaikki neppareiden osasetkin menivät heti ekalla yrittämällä kunnolla paikoilleen, jee!

Makeat pöksyt

 

Missä välissä meidän vauva venähti? Koon 56 potkarit kävivät jo hyvin pieniksi, ompelimpa siis kahta kokoa isommat Sokerihiirestä.

No onhan näissä vielä kasvunvaraa, mutta välikokoa 62 ei olisi kannattanut enää tehdä, kun olisivat vaikka huomenna voineet olla jo pienet. Kaava pienelle potkijalle hyväksi havaittu, Ottobre 4/2013.

Kalenterikuu

 

 

Jouluhössötys kuuluu joulukuuhun, mitäpä sitä aiemmin stressailemaan. Ainoa, mikä pitää mieluusti hankkia marraskuun puolella, on joulukalenteri. Viime vuosina sille ei ole oikein ollut tarvetta, mutta nyt havahduin siihen, että poika onkin jo niin iso, että voisi kalenterin kanssa joulun tuloa odottaa. Niinpä kun perjantai-iltana luin Kemikaalicocktailin Nooran loistavasta makujoulukalenterista, päätin että sellainen on meidänkin pienelle kulinaristille saatava!

 

Siispä lauantaiaamuna tilkkulaatikkoa penkomaan! Joukosta löytyi vanha kappaverho, joka jouluisine pampuloineen sopi kalenterin pohjaksi kuin nakutettu. Suunnilleen toisiinsa sopivista tilkuista leikkelin random-kokoisia taskuja, jotka sitten ompelin reunoistaan kankaalle.

Vähän aikaa mietin, miten numerot merkkaisin, kunnes uusin suosikkilaitteeni Dymo tuli mieleen. Nyt pääsi punainenkin nauha testiin, sille siis napsuttelin päivien numerot sekä pari bonustekstiä. Pojan synttärit osuu samalle kuulle, joten synttärit ja tietty jouluaatto saivat erityismaininnan! Nuhan takia jäi illan pikkujoulut juhlimatta, mutta sainpahan kalenterin ajoissa valmiiksi.

 

Ensimmäisiin luukkuihin sujahti lakua, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita sekä nimiäiskoristeluista jääneitä minivaahtokarkkeja. Kyllä oli poika aamuisesta tontun herkkupaketista mielissään, kovasti oli halua etsiä niitä enemmänkin...Vielä pitäisi kehitellä kalenterille jokin parempi paikka, maalarinteipillä ei raukka pysynyt seinällä kahta minuuttia kauempaa.

 

 

 

Tässä vielä kalenterin saajan otos, ei pöllömpi ilta-auringon vangitseminen kaksivuotiaalta!