keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pieniä suuria sanoja


Kuumat kesälomaterkut! Enää ei villasukkien lämpöä kaipaa, mutta kylläpä vaan mieltä lämmitti, kun tässä päivän eräänä huomasin Ravelryssa erään kanadalaisnaisen niitä kehuneen! Mahtava tää interneetti, ihan tuntee olonsa kansainväliseksi, vaikkei kotomaasta poistuisikaan. Ja miten voikaan iloa tuottaa nimenomaan tuntemattomien kommentit! Ehkä kaunein kuulemani kohteliaisuus tuli juurikin eräältä junan kanssamatkustajalta pari vuotta sitten. Sokea tai ainakin näkökyvyltään rajoittunut nainen istui vastakkaisella puolella käytävää ja aikansa minun ja puolitoistavuotiaan poikani matkantekoa seurattuaan totesi, että meillä on ihana äiti-lapsisuhde, sen aistii siitä kuinka kauniisti pojan kanssa juttelen. Nykymenoa kuunnellessa saattaisi nainen olla toistakin mieltä, mutta siihen rauhalliseen kesähetkeen monesti aina mielessäni palaan, kun on tarve toppuutella omaa tiuskimista.

Pitäisi itsekin vain aina tilaisuuden tullen huomata aukaista suunsa, livauttaa pari kaunista sanaa ja tuottaa toisillekin hyvää mieltä. Niin monta kertaa sitä vain päänsä sisällä muita ihastelee, muttei sanotuksi saa.

(Kuvan ilmapuntari ei liity tapaukseen, mutta näillä astelukemilla hattivatteja on odotettavissa ennen pitkää.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti