Nuorinkin nimen sai

Joskus kaikki menee niin kuin pitääkin, vaikka paniikin pitäisi jo nostaa päätään. Niin kuin olisi ennalta tarkoitettu asioiden menevän jonkin suunnitelman mukaan, josta ei itse vielä tiennytkään. Näin kävi tytön nimiäismekkoa tehdessä, onneksi! Olin jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni uuden mekon juhlia varten - veljensä käyttämä haalari tuntui liian poikamaiselta ja suvussa muuten käytetty kastemekko liian viralliselta vapaamuotoisiin nimiäisiin. Materiaalina suunnittelin käyttäväni kuitenkin kyseisestä mekosta ylijääneitä raakasilkin paloja  (joita äitini säilöi kymmenisen vuotta ja antoi sitten mulle) sekä anopilta saamiani vanhoja pitsejä - virkattuja, nauhamaisia, käsin tyynyliinoihin ommeltuja.

Sopivan kaavan kuvittelin löytyvän Ottobre-lehdistä, joista yleensä saa kaavan vaatteeseen kuin vaatteeseen, ainakin soveltamalla. Jostain syystä sopivantyylistä kaavaa ei kuitenkaan löytynyt ja kuvittelin joutuvani itse sen kaavoittamaan. Mutta kas, Tampereen reissulla sain äitiltä pari alkuvuonna ilmestynyttä Suuri Käsityö -lehteä (lehti on nyt jossakin, voin tarkistaa numeron myöhemmin, jos sitä joku kaipailee) ja siellähän se oli, täydellinen mekkomalli kauluksineen päivineen! Ohje oli tarkoitettu jerseystä ommeltavaksi, mutta oli sen verran väljä, että ajattelin sen soveltuvan ihan sellaisenaan silkillekin. Ja kas, silkkiä oli juuri sopiva määrä jäljellä, vain pienet tilkkuset jäivät yli. Hihoja siitä ei olisi saanut, mutta kaapista löytyi myös sopivan väristä bambujoustista ja resoria. Tyynyliinan pitsi oli juuri sen pituinen, että siitä riitti koristusta mekon ympäri. Pääntien huolitteluun olisi pitänyt leikata vinonauhaa, mutta kuin ihmeellä olemattomasta nauhavarastostani löytyi tarvittava pätkä luonnonvalkoista kanttinauhaa. Vetskariksi olisi pitänyt laittaa piiloketju, mutta kun tavallinen spiraaliketjukin löytyi sopivassa värissä ja pituudessa, niin pakkohan se oli käyttää! Kaikki ainekset olivat siis kasassa (ilman kotoa poistumista!) ja isompi lapsi päivän anopin kanssa touhuamassa, voisiko paremmin ompeluprojekti alkaa? Juhliinkin oli aikaa vielä melkeinpä viikko :)

Ensimmäistä kertaa elämässäni yhdistin joustavaa ja joustamatonta kangasta vaatteessa. Ei ihan taiteen sääntöjen mukaista kai, mutta ihan hyvin tuntui toimivan ainakin mekossa, jota ei montaa kertaa pestä :) vähän ryppyjä tuli yhdistävään saumaan, mutta ne ei pitsin alta onneksi näy.

 

Valitettavasti joudutte tyytymään lapsettomiin kuviin, sillä kasvottomalla linjalla mennään tässä blogissa, ainakin mitä lapsiin tulee. Juhlissa tyttö oli koko ajan sylissä ja mekko rutussa, joten eipä niistä oikein selkoa olisi saanutkaan. Nämä kuvat on juhlien jälkeen otettuja, ryppyineen päivineen.

Ihana mekko tästä tuli, ihanampi on tytön upouusi nimi ja kaikkeista ihanin on tyttö itse <3

Neulojien yön saalis

Tiiätte varmaan sen tunteen, kun kannattais tehdä jotain muuta (järjen ääni), mutta jokin vetää vain tekemään toisin. No, viime perjantaina olis ollut järkevää mennä ajoissa nukkumaan tai ainakin valmistella lauantaisia lapsen nimijuhlia. Mutta mitä tekeekään hän? Ohimennen huomaa Nyt-liitteen Facebook-päivityksestä, että tänäänhän on Neulojien yö! Klo 21-9 tarjouksia ja muuta mukavaa nettikaupat pullollaan. (http://www.neulojat.com/) Se siitä nukkumaanmenosta ja tavara-ahdistuksesta, tää on ihan once in a lifetime -tapaus! Lasten nukuttamisen jälkeen siis hiippailin koneelle ja kävin kaikkien mukana olleiden kauppojen tarjonnan läpi sukkelaan. Tai menihän siinä tietysti tunti jos toinenkin, mutta olihan niitä kauppojakin. Suurin osa oli itselle tuntemattomia, varmaankin yhden naisen putiikkeja.

Oikeastaan etsin vain lankoja tähän (http://www.pickles.no/garland-tee/), mutta tarjolla ei tuntunut olevan näin kesäisiä lankoja juurikaan (vaikka kuvittelin niitä juuri olevan alessa). Melkein olin jo luovuttaa, kunnes passelit löytyivät Tuuliviiristä (http://tuuliviiri.valmiskauppa.fi/). Puuvilla-bambulankaa, täyteen hintaan tosin, mutta postikuluitta. Paketti saapui eilen ja mukana oli myös yllärikaupanpäällisenä paketillinen neuloja! Vähän pelkäsin pelkän kuvan perusteella ostaa lankaa, koska hypistelytuntumaa ja oikeaa väriäkään on vaikea saada kuvasta selville. Onneksi oikein kivalta langalta vaikuttaa, jee!

 

 

 

Pakkohan sitä oli vähän myös testata, että onko sopivaa kyseiseen malliin. Ja olihan se, ainakin näin pienessä koossa koklattuna. Sormet syyhyää jo tekemään totakin paitaa, mutta siinä nyt ei ainakaan taida olla järjen hiventä näillä keleillä...

 

 

 

 

Lisäksi sorruin tilaamaan Succaplokilta (http://www.etsy.com/shop/Succaplokki?ref=shop_sugg) pari juttua, jotka nekin saapuivat jo tänään. Sormusta olin katsellut aiemmin jo Kerässä, mutta kun nyt oli mahkut saada se missä värissä tahansa ja tietyn kokoisena ja vielä -20%, niin olin aika valmista tavaraa :) Sormus on siis puikkomitta, mutta esteettisyyden nimissä mä sen hankin. Lisäksi ostin kätsyn neliönmuotoisen viivottimen, jolla voi laskea neuleen tiheyden (silmukat/5cm). Tällaiseenkaan en ole aiemmin törmännyt muilta valmistajilta, aika huikea keksintö, sanoisin! Kaupan päälle kaikki yölliset ostajat saivat robotin (puikkomitta/avaimenperä) ja tiettyyn kellonaikaan tilaustaan napsutelleet myös muutaman postikortin. Ja vielä ilmaiset postikulut tässäkin.

 

 

 

 

 

Sormuksesta on hankala saada tarkkaa kuvaa, kun ei oikein suostu tarkentamaan läpikuultavaan objektiin. Nämä kaikki neronleimaukset on siis valmistettu kierrätysmuovista ja vieläpä Suomessa! Hyvin näyttävät menevän kansainvälisestikin kaupaksi Etsyssä, kiva jos maailmaa valloitetaan näilläkin keinoin. Sormuksen kämmenpuolelle jää hauska teksti "KNIT or DIE!". Siltä se kieltämättä tällä hetkellä tuntuukin, kun ei malttaisi puikoista päästää irti millään.

 

 



 

Urbaani turbaani

Kiirusta pitää kotirintamalla, mutta jotain sentään valmistuu! Tilasin kotvanen sitten nettikaupasta Kerällä-kirjan, jossa on yksinkertaisia neulemalleja Kerän lankakauppiaan Jonna Hietalan suunnittelemana. Jos olisin kaupassa selannut kirjaa, niin olisi todennäköisesti jäänyt ostamatta, koska kauniiden kuvien lisäksi vaikuttivat mallit vähän turhankin simppeleiltä omaan makuun. Ainoana must-have mallina itselle oli tämä turbaanipipo, joka onkin yhdestä suosikkilangastani tehty. Enemmän kun kirjaa selailin, niin löysin kuin löysinkin ainakin lämpimien tumppujen ohjeen ja ehkä jotain muutakin koklattavaa.

Mutta takaisin pääasiaan eli pipaan. Taannoisella Tampereen reissulla kävin itse pääkallopaikalla ostamassa pari kerää ihanan pehmoista Palomaa, josta olen viime talvenakin tehnyt pannan ja kaulurin. Hetken aikaa puntaroin ruosteenvärisen ja tämän kirkkaamman oranssin välillä, räväkämpi vei voiton. Se sopinee hyvin tummansinisen toppatakkini kanssa sitten, kun kelit viilenee tarpeeksi. Ihan parissa tunnissa tämä ei syntynyt, niin kuin ohje antaa ymmärtää, sillä keskeytyksiä tuli luonnollisilta lähteiltä tämän tästä. Ja toisaalta en tykkääkään tehdä liian nopeasti valmista - paksuilla puikoilla tehdessä kun voi tulla sellainen olo, että "tässäkö tämä nyt sitten jo olikin". Ensimmäistä kertaa tuli tehtyä puolipatenttia, joka sopiikin tähän kuohkeaan lankaan oikein hyvin. Sen teko oli vähän kehnosti neuvottu kirjassa, mutta ystäväni Google antoi nopean ratkaisun (nurin neulomatta ottaessa pitää ottaa langankierto puikolle silmukan lisäksi, ohje ei tätä kertonut). Mukavahan tätä oli tehdä, sopii oikein hyvin ennen nukkumaanmenoa neulottavaksi, kun ei tarvitse kummempia ajatella tai nähdäkään tätä tehdessä ja pehmoinen lanka hellittelee väsyneitä käsiä. Lopputuloksesta jäin miettimään seuraavaa: iso pää + paksu tukka + vieläkin paksumpi, kirkkaana helottava pipa = taattu huomio päänupissa. Mutta eikös sisustusneuvo "jos et voi muuttaa tai peittää sitä, korosta sitä" päde pukeutumiseenkin? :)

Lanka: Debbie Bliss Paloma
Puikot: 8mm puiset Addi-pyöröt

Pelastin maailman

Mulla on tapana pelastaa töistä mukaan printtinäytteitä, nappeja, vetskareita sun muita nauhanpätkiä, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Alkuun haalin suunnilleen kaikki mitä irti lähti, mutta sittemmin touhuun on tullut joku roti ja otan vain sellaiset, joista oikeasti aion tehdä jotain - loppuja ollaankin kiikutettu esim. leikkipuistoihin askastelumatskuiksi. Näistä collegen/joustocollegen paloista piti tulla vauvalle jotain, mutta kun niitä hypistelin, niin kovasti halusivatkin huivin muotoon asettua. Harjattu nurja puoli tuntuisi kivalta kaulaa vasten, joten miksipäs ei. Tuubihuivi kävi mielessä, mutta ne alkaa kai olla jo nähty, joten ihan rehellinen, tavallinen kaulahuivi siitä piti tuleman.

Leikkelin paloista suunnilleen saman levyisiä ja saumuroin ne yhteen nurjat puolet vastakkain. Ajattelin ensi jättää saumat ihan vaan siten törröttämään, mutta ajattelin kuitenkin tikata litteäksi oikealta puolelta. Väliin keksin laittaa pompulanauhaa, jota on joskus tullut Marimekon tehtaanmyymälästä ostamassani ompelutarvikepussissa. Suurin osa siitä meni tyynyyn tereeksi, mutta sitä oli juuri sopiva pätkä vielä tähän käytettäväksi. Lopuksi huolittelin saumurilla vielä kaikki ulkoreunat ja lisäsin nauhaa myös päihin. Viimeisiä pätkiä ommellessani tajusin, että nauhan saa helpommin siksakilla pysymään kuin että suoralla ompeleella yrittää osua kapeaan nauhaan, johon pompulat on kiinnitetty. Tälläkin kertaa siis jotain uutta tuli opittua! Ja hyvä mieli jäi, kun sai vähän toisiinsa sopivia tilkkuja pois pyörimästä. Kaikki matskut löytyi kotoa, mikä on erittäin positiivista silloin kun innostus iskee. Jotenkin siitä tulee myös mukavin olo, kun saa jotain aikaiseksi jo olemassaolevista materiaaleista, ihan pienistäkin tilkuista -  melkeinpä en osaa mitään suunnitellakaan, jos olis kaikki maailman ainekset valittavina! Melkoisen pitkä siitä tuli, mutta onpahan mitä kieputtaa kaulan ympäri kylmemmälläkin kelillä. Tämä ei jäänyt itselle, vaan koko ajan tehdessä oli mielessä eräs rakas tyttönen, myöskin syksyllä syntynyt.

Terkkuja siis työkavereille, että nyt se maailma on pelastettu! Tai jos ei ihan, niin ainakin pari tilkkua kaatopaikan huipulta :)

College: tekstiiliteollisuuden printtinäytteitä
Pompulanauha: Marimekko